Court dismisses appeal as police correctly assessed applicant's suitability based on past serious crimes.

A oli hakenut aselupaa 12/70 (2 ¾) ja 12/76 (3) -kaliiperin kertatulitoimiselle päällekkäispiippuiselle haulikolle metsästysperusteella.

Poliisilaitos hylkäsi 14.10.2020 tekemällään päätöksellä aselupahakemuksen, koska A:ta ei ollut käyttäytymisensä perusteella pidetty sopivana pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Poliisilaitoksen päätöksen perusteluiden mukaan A oli tuomittu vuonna 1995 taposta yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen ja vuonna 2002 törkeästä huumausainerikoksesta, ampuma-aserikoksesta ja laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä yhteiseen viiden vuoden ja yhden kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen. Henkirikoksen osalta tekotapana oli kuoleman aiheuttaminen useita kertoja uhria kirveellä päähän lyöden. Vainaja oli piilotettu hautaamalla. Törkeän huumausainerikoksen osalta syyksi luetut teot olivat kohdistuneet suureen määrään huumausainetta ja erittäin vaaralliseen huumausaineeseen. Ampuma-aserikoksen osalta A oli syyllistynyt luvattoman pistoolin, äänenvaimentimen ja patruunoiden hallussapitoon.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n asiassa tekemän valituksen. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään seuraavasti:

Ampuma-aselain 45 §:n 1 momentin mukaisella luvan hakijan sopivuudella tarkoitetaan terveydentilan ja käyttäytymisen perusteella tehtävää kokonaisarviointia, jossa otetaan huomioon ampuma-aseiden käyttöön liittyvät erityiset turvallisuusvaatimukset ja siihen kohdistuvat riskit. Luvan hakijan käyttäytymistä arvioidaan niin hänen menneen kuin nykyisenkin käyttäytymisen valossa. Harkinnassa on otettava huomioon ainakin rikokset, joihin henkilö mahdollisesti on syyllistynyt ja alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen. Ampuma-aselain 45 §:n 1 momentin mukaiset ja muut laissa säädetyt edellytykset täyttävälläkään henkilöllä ei ole ehdotonta oikeutta aseluvan saamiseen, vaan luvan antaminen riippuu aina viranomaisen harkinnasta.

Asiassa on riidatonta, että A:n elämäntilanne on olennaisesti muuttunut rikostuomioiden jälkeen ja hän on sopeutunut hyvin siviilielämään. Asiassa ei ole edes väitetty, että A:lla olisi rikostuomioiden jälkeen ollut alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttöä tai väkivaltaista tai muuta vaarallista ja epäsosiaalista käyttäytymistä.

Ampuma-aselaissa ei ole säännöstä siitä, kuinka pitkään luvan hakijan aiemmat rikostuomiot muodostavat estevaikutuksen uuden aseluvan saamiselle. Vakiintuneessa lupa- ja oikeuskäytännössä on katsottu, että mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä pidempään estevaikutus kestää. Vakavien rikosten kysymyksessä ollessa poliisiviranomaisen on aselupaharkinnassa noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Kun otetaan huomioon A:n syyllistyminen edellä selostettuihin vakaviin rikoksiin ja niistä tuomitut seuraamukset sekä ampuma-aselain esitöissä (HE 183/1997 vp) mainitut seikat luvanhakijan sopivuuden arvioinnista, poliisilaitos on voinut katsoa A:n olevan ampuma-aselain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Poliisilaitos on sillä olevan harkintavaltansa nojalla voinut hylätä A:n aselupahakemuksen. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin teoista kuluneen ajan perusteella.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Anni Mikkonen ja Marjo Wenho. Asian esittelevä jäsen Marjo Wenho.

KHO 10.12.2021, H 4450/2021: Valituslupahakemus hylätään.