National hunting damage law applies only to Finland; claim for Russian loss dismissed.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the applicant's claim for compensation for a dog lost to wolves in Russia. The lower authorities rejected the request because the Hunting Damage Act applies exclusively to incidents occurring within Finnish territory. Consequently, the court held that no statutory basis existed for compensation for damage sustained abroad.
Legislator headnote
AI generatedRiistavahinkolaki 1 §; 4 § 2 mom. 2 kohta ja 24 § 1 mom.: The Hunting Damage Act is a national law applicable only to damage occurring within Finland, thereby excluding compensation claims for losses sustained abroad.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli hakenut hirvenmetsästyksen yhteydessä Venäjälle kadonneesta koirastaan riistavahinkolain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista suurpedon aiheuttamaa eläinvahinkokorvausta. A:n mukaan koiran katoamisen syynä olivat sudet.
A:n korvaushakemus Joensuun seudun maaseutupalveluissa ja oikaisuvaatimus Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa oli hylätty keskeisesti sillä perusteella, että riistavahinkolain 24 §:n mukaista maastotarkastusta ei ole voitu järjestää vahingon toteamiseksi ja arvioimiseksi, koska riistavahinkolakia sovelletaan vakiintuneen korvauskäytännön mukaan vain Suomessa tapahtuneisiin petoeläinvahinkoihin.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemästä päätöksestä. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että riistavahinkolain 1 §:n soveltamisala sekä lain tarkoitus ja systematiikka huomioon ottaen riistavahinkolaki on kansallinen laki ja sitä sovelletaan vain Suomen valtion alueella aiheutuneeseen vahinkoon. Tästä johtuen myöskään riistavahinkolain 24 §:ssä tarkoitettua maastotarkastusta 23 §:ssä tarkoitetun vahingon toteamiseksi ja arvioimiseksi ei ole voitu järjestää, koska mahdollinen vahinko oli tapahtunut Venäjällä. Koska korvauksen myöntämiselle ei ollut ollut riistavahinkolaissa säädettyä perustetta, A:n korvaushakemus oli tullut hylätä eikä valituksenalaista päätöstä ollut syytä muuttaa.
Riistavahinkolaki 1 §, 4 § 2 mom. 2 kohta ja 24 § 1 mom.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Minna Iivanainen ja Marjo Wenho.
Asian on esitellyt hallinto-oikeuden esittelijä Jari Kuusela.
Päätös on lainvoimainen.