Administrative court dismissed Sami's appeal, ruling residence-based fishing restrictions do not violate cultural rights.

Valituksen mukaan A oli saamelainen ja hänellä oli isänsä ennakkoperintönä antama kalastusoikeus Tenojoelle, jotta hän voisi harjoittaa verkkokalastusta Tenojoessa ja sen sivuvesistöissä. A:n kotikunta oli Utsjoki, mutta hän työskenteli kuitenkin muualla ja matkusti paljon ulkomailla edustustehtäviensä vuoksi. Luvan epääminen esti valituksen mukaan A:ta harjoittamasta perinteistä saamelaista kalastusta.

Valituksen johdosta asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, estikö kalastussäännön ja voimaansaattamislain säännöksiin perustuva valituksenalainen päätös ja sen mukainen kalastusluvan epääminen A:ta harjoittamasta kulttuuriaan Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentin ja Suomea sitovan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (jäljempänä KP-sopimus) 27 artiklan vastaisesti. Asiassa tuli tällöin arvioitavaksi erityisesti se seikka, voitiinko saamelaisen oikeutta harjoittaa omaan kulttuuriin liittyvää kalastusta rajata asuinpaikkaperusteisesti siten, että muualla kuin voimaansaattamislain 9 §:ssä tarkoitetulla alueella asuvien saamelaisten oikeus kalastaa Tenojoella estettiin tai sitä vähintäänkin merkittävästi rajoitettiin edellä mainittujen kalastussäännön määräysten ja voimaansaattamislain säännösten nojalla.

Voimaansaattamislaissa ja kalastussäännössä omaksuttu sääntely perustuu asuinpaikkaperiaatteeseen, mikä tarkoittaa sitä, että kalastusrajoitukset kohdentuvat eri tavalla kalastusoikeuden haltijaan riippuen siitä, missä tämä asuu. Vakinaisen asuinpaikan perusteella määräytyy oikeus paikkakuntalaisluvan ostamiseen, ja vain yleisen paikkakuntalaisluvan lunastaneella kalastusoikeuden haltijalla on mahdollisuus käyttää kaikkia Tenojoen kalastussäännössä sallittuja pyyntimenetelmiä eli myös perinteisiä verkkopyydyksiä. Muualla asuvat kalastajat voivat lunastaa vuorokauden voimassaolevia vene- ja rantakalastuslupia, joiden määrä on kiintiöity ja jaettu maiden kesken. Tämä koskee myös niitä muualla asuvia saamelaisia, jotka ovat saaneet kalastusoikeutensa suoraan perintönä Tenojoen jokilaaksoissa asuvilta. Tämä merkitsee sitä, että muualla asuvalla saamelaisella ei ole mahdollisuutta perinteisten pyydysten käyttöön, mikä osaltaan kaventaa saamelaiskulttuurin harjoittamismahdollisuuksia.

Perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattua saamelaisille kuuluvaa oikeutta omaan kulttuuriin ei ole sidottu saamelaisen asuinpaikkaan. Myöskään KP-sopimuksen 27 artiklan mukainen oikeus kulttuurista nauttimiseen ei ole asuinpaikkasidonnainen. Vaikka perustuslain 17 §:n 3 momenttiin perustuva oikeus harjoittaa omaan kulttuuriin liittyvää kalastusta ei ole asuinpaikkasidonnainen, on myös perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella kuitenkin säädetty kalastukseen ja metsästykseen asuinpaikkasidonnaisia rajauksia. Hallinto-oikeus katsoi tämän ilmentävän sitä, että myös asuinpaikkaan perustuvat rajaukset ovat mahdollisia hyväksyttävien ja painavien syiden sitä edellyttäessä.

Hallinto-oikeus totesi asiaa koskevien lainvalmisteluaineistojen perusteella, että rajoitusten kohdentaminen eri tavoin liittyi moniin erilaisiin, osin eri suuntaan vaikuttaviin näkökohtiin, kuten Tenojokilaaksossa asuvien saamelaisten oikeuksien turvaamiseen, yhdenvertaisuuteen, kiinteistönomistajien oikeuksien suojaamiseen ja kalakantojen suojeluun. Viime kädessä kaikissa kalastusrajoituksissa oli kuitenkin kysymys jonkin oikeuden rajoittamisesta, joita ei kaikissa tilanteissa voitu pitää vähäisinä.

Hallinto-oikeus totesi, että Suomen ja Norjan välisen Tenon kalastussopimuksen tavoitteena on ollut sopimukseen sisältyvin kalastuksensääntelyn keinoin elvyttää Tenon vesistön lohikantojen heikoksi todettu tila. Tähän on pyritty erityisellä kalastuslupajärjestelmällä. Hallinto-oikeus katsoi, että omaksutusta järjestelmästä johtuvien rajoitusten oli katsottava palvelevan yleistä etua eli lohikantojen elvyttämistä, suojelua ja niiden käytön saattamista kestävälle pohjalle sekä osaltaan tukevan paikallisväestön lohenkalastukseen liittyvää elinkeinoa sekä toisaalta paikallisväestöön kuuluvien saamelaisten kulttuuriperinteeseen olennaisella tavalla kuuluvien pyyntimuotojen käyttöä vastedes.

Kalastusrajoitusten keskeiset perusteet liittyvät perustuslain 20 §:n vastuuta ympäristöstä koskevien velvoitteiden konkretisoimiseen. Kalastussäännöksen kalastuslupaa koskevat määräykset ovat tarkkarajaisia ja täsmällisesti määritettyjä. Vakinaisen asuinpaikan voitiin hallituksen esityksessä (239/2016 vp) todetuin tavoin katsoa tässä tapauksessa muodostavan hyväksyttävän perusteen sille, että pyyntimuotoja koskevat rajoitukset ovat lievempiä paikkakunnalla asuville henkilöille, joiden normaaliin elinpiiriin Tenojoen kalastus liittyy kiinteästi.

Asiassa sovellettavana olevaan lainsäädäntöön kytkeytyviä ympäristövastuuseen ja lohensuojeluun olennaisesti liittyviä näkökohtia on pidettävä merkityksellisinä erityisesti saamelaisten kalastuskulttuurin ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa. Tätä on omiaan edistämään lohikantojen tilan saaminen kestävälle tasolle. Tähän nähden ja ottaen huomioon muut ratkaisusta tarkemmin ilmenevät seikat hallinto-oikeus katsoi asiassa tehdyn kokonaisharkinnan perusteella, että tässä tapauksessa perusoikeuden rajoituksena olevalle asuinpaikkaperusteiselle kalastusoikeudelle oli olemassa perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste ja painava yhteiskunnallinen tarve. Perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten vaatimusten katsottiin täyttyvän asiassa.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen katsoen, että ELY-keskuksen päätös ei ollut Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentissa säädetyn saamelaiskulttuurin suojan ja KP-sopimuksen 27 artiklan vastainen.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 27 artikla

Suomen perustuslaki 17 § 3 mom ja 20 §

Kalastuslaki 4 § 1 mom kohta 10

Laki kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta 8 § 1 mom ja 9 §

Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 26 § 1 mom

Hallintolainkäyttölaki 21 § 1 mom, 25 § 2 mom ja 51 § 2 mom

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 2 mom

Tenojoen vesistön kalastussääntö 1 § 1 mom, 2 § 1 mom kohdat 1-4, 4 § ja 5 §:n 4 mom

Hallituksen esitys eduskunnalle kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta sekä kalastuslain muuttamisesta (HE 239/2016 vp)

Perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 5/2017 vp) hallituksen esityksestä (HE 239/2016 vp) eduskunnalle kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta sekä kalastuslain muuttamisesta

Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäädösten muuttamisesta (PeVM 25/1994)

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö (MmVM 2/2017 vp) hallituksen esityksestä (HE 239/2016 vp) eduskunnalle kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta sekä kalastuslain muuttamisesta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Marja-Riitta Tuisku ja Renne Pulkkinen (t) sekä asessori Anna-Leena Kiviniemi.

Asian esittelijä Anna-Leena Kiviniemi.