Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
Itä-Suomen HAO 04.03.2020 20/0231/1 AI generated

Administrative court allows travel expenses deduction from all income sources under social assistance law.

Case Number Itä-Suomen HAO 04.03.2020 20/0231/1
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Eastern Finland revoked the Social Insurance Institution's decision regarding the applicant's July 2019 income calculation. The applicant argued that work travel expenses should be deducted from total income, while the institution contended they only offset earned wages. The court ruled that the term 'income' in the relevant statute encompasses all income types, not just wages, thereby permitting the deduction of travel costs from the applicant's total income.

Legislator headnote

AI generated

Laki toimeentulotuesta 11 § 1 ja 2 mom.; The term 'income' in the social assistance act includes all income forms, allowing work-related travel expenses to be deducted from total income rather than solely from earned wages.

Keywords

AI generated
social assistance law income definition travel expense deduction earned wages exclusion administrative review

Cited Legislation

AI generated
Laki toimeentulotuesta 11 § 1 ja 2 mom.
Laki toimeentulotuesta 11 § 1 ja 2 mom. sekä 15 § 1 ja 2 mom.
Laki toimeentulotuesta 15 § 1 ja 2 mom.
AI generated
kko-precedent_1993_99
Supreme Court allows unpaid salary and severance for employee fired without cause despite result-based pay scheme.
kko-precedent_2010_5
Supreme Court allows partial claim for equal treatment but dismisses request for supplementary agreement on overtime.
labour_2005_13
Labor court orders employer to pay sick pay for motorcycle accident, dismissing penalty claim due to lack of evidence.
labour_2010_56
Labor court dismissed union claim that sick pay applies to recurrent illness if first episode lacked pay due to short tenure.
insurance_1998_8725-1997
Insurance court denied unemployment benefits when employer bonus was prorated to cover the employment termination period.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A:lla oli ollut työsopimus B Oy:n kanssa ajalla 21.-31.7.2019. A:lle oli aiheutunut kyseiseltä ajalta työmatkamenoja, jotka hän vaati otettavaksi huomioon heinäkuun 2019 toimeentulotukilaskelmassaan. Palkka edellä mainitusta työstä oli maksettu A:lle elokuussa 2019.

Koska työmatkakustannukset ja palkanmaksu ajoittuivat eri kuukausille, eivät Kansaneläkelaitos eikä oikaisuvaatimuskeskus huomioineet A:n työmatkamenoa heinäkuun toimeentulotukilaskelmassa. Oikaisuvaatimuskeskus perusteli asiaa sillä, että työmatkakulu ei varsinaisesti ole perustoimeentulotuessa huomioitava meno, vaan se vähennetään siitä tulosta, jonka hankkimisesta työmatkakulu on aiheutunut eli ansiotuloista.

Hallinto-oikeudessa oli A:n valituksen johdosta ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko työmatkamenoja vähentää toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella vain ansiotuloista vai myös muista tuloista.

Hallinto-oikeus kumosi Kelan oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus totesi, että toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 1 momentissa sanalla "tulot" tarkoitetaan kaikkia tulomuotoja, mikä käy ilmi myös toimeentulotuesta annettua lakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 217/1997 vp). Poikkeuksen pääsääntöön muodostavat lain 11 §:n 2 momentissa tyhjentävästi luetellut tulolajit, joita ei oteta tuloina huomioon. Kyseisessä momentissa on ainoastaan momentin 1 kohdan osalta ansiotuloja koskeva maininta. Lain 11 §:n 2 momentin osalta edellä mainitun hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että työhön kannustamisen näkökulmasta on perusteltua jättää huomioon ottamatta työmatkoista ja muista työssä käynnistä aiheutuvia menoja vastaava osuus tuloista. Aiemmin nämä erät on voitu ottaa tarveharkinnan mukaan huomioon menoina toimeentulotukilaskelmassa.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei sille, että saman momentin 3 kohdassa tulon katsottaisiin vastoin sen sanamuotoa tarkoittavan ainoastaan ansiotuloja, löydy perusteita edellä mainitusta hallituksen esityksestä eikä se saa tukea myöskään saman momentin muista kohdista. Hallinto-oikeus päinvastoin arvioi, että lain esitöissä sanotun perusteella mahdollisuus työmatkakulujen huomioimiseen menona kaikkien tulojen osalta nimenomaan kannustaa työhön hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla. Jos kyseisessä lainkohdassa tuloilla tarkoitettaisiin vain ansiotuloja, olisi se hallinto-oikeuden käsityksen mukaan tullut lainkohdassa nimenomaan mainita.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus totesi, että valittajalle on saadun selvityksen perusteella aiheutunut toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja työmatkamenoja. Kyseiset menot tulee saman lain 15 §:n 2 momentin mukaisesti huomioida toimeentulotukilaskelmassa menona siltä ajanjaksolta, jota koskevana toimeentulotuki määrätään eli tässä tapauksessa ajalta 1.-31.7.2019. Tämän vuoksi valituksenalainen päätös oli kumottava ja asia palautettava Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskukselle uudelleen käsiteltäväksi työmatkakulujen huomioimiseksi heinäkuun 2019 perustoimeentulotukilaskelmassa.

Laki toimeentulotuesta 11 § 1 ja 2 mom. sekä 15 § 1 ja 2 mom.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Riitta Huurre ja Mika Tiippana. Asian esittelijä Mika Tiippana.

Lainvoimainen.