Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
Vaasan HAO 27.12.2019 19/0559/1 AI generated

Administrative court allows deviation from wastewater treatment duties when environmental impact is minor and costs are reasonable.

Case Number Vaasan HAO 27.12.2019 19/0559/1
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Vaasa overturned the municipality's rejection of a permit to deviate from wastewater treatment obligations. The lower authority had dismissed the request solely on cost grounds without assessing whether the environmental burden was minor. The court ruled that under the new Environmental Protection Act, a minor environmental impact relative to untreated wastewater is sufficient to justify the deviation, provided costs remain reasonable. Consequently, the court granted a five-year permit to exempt the property from basic wastewater treatment requirements.

Legislator headnote

AI generated

Environmental Protection Act 156 d §; 156 a §: A permit to deviate from wastewater treatment obligations may be granted if the environmental impact is minor compared to untreated wastewater, provided costs are not unreasonable.

Keywords

AI generated
Environmental Protection Act waste water treatment deviation permit environmental impact reasonable costs administrative review municipal authority

Cited Legislation

AI generated
Environmental Protection Act 156 d §
Environmental Protection Act 156 a §
Act on amending the Environmental Protection Act 19/2017
AI generated
kko-precedent_2002_78
Supreme Court dismisses compensation claim for administrative delay in mining permit denial based on discretionary land use law.
admin_2003_vaasa__17
Administrative court ruled that a significantly different site constitutes a new project requiring fresh environmental permit approval.
admin_2018_eastern-finland__45
Administrative court upheld regional authority's jurisdiction over panostajalain extension permits despite new law text.
admin_2006_vaasa__126
Administrative court dismissed appeal where failure to warn of penalty did not invalidate penalty enforcement order.
kho-precedent_2013_59
Supreme Administrative Court allows planning exception claim when other valid legal grounds exist despite missing land management report.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Asiassa oli kyse siitä, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta oli ympäristönsuojelulain 156 d §:n perusteella haettu lupaa poiketa ympäristönsuojelulain 156 a §:n mukaisesta jätevesien puhdistusta koskevasta velvollisuudesta. Hakemus oli hylätty sillä perusteella, että kustannukset eivät olleet kohtuuttomat.

Ympäristönsuojelulain 156 d § säädettiin lailla ympäristönsuojelulain muuttamisesta (19/2017), joka tuli voimaan 3.4.2017. Aikaisemmasta oikeustilasta poiketen poikkeamisluvan myöntämiseksi 156 d §:n nojalla riittää, että ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta on kiinteistön käyttö huomioon ottaen pidettävä huomattavan vähäisenä verrattuna käsittelemättömän jäteveden aiheuttamaan kuormitukseen. Kohtuuttomat kustannukset ovat edellytys poikkeamisluvan myöntämiselle vain, jos kuormitus ei ole edellä tarkoitetulla tavalla huomattavan vähäistä.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoi ympäristöpäällikön toimineen virheellisesti hylä-tessään hakemuksen pelkästään kustannusten perusteella arvioimatta kuormituksen vähäisyyttä. Enemmän viivytyksen välttämiseksi hallinto-oikeus otti asian tältä osin heti ratkaistavakseen.

Hallinto-oikeus katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella, että poikkeamisen edellytys täyttyi.

Hallinto-oikeus myönsi viiden vuoden määräaikaisen luvan poiketa ympäristönsuojelulain 156 a §:ssä tarkoitetuista talousjätevesien perustason käsittelyvaatimuksista.

Ympäristönsuojelulaki 156 a § ja 156 d §

Ympäristövaliokunnan mietintö 20/2016