Administrative Court ruled a refugee claim filed after a final deportation order was a renewal application due to short absence.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court determined that the applicant's subsequent asylum application constituted a renewal under the Aliens Act because his absence from Finland was deemed short. Although the applicant remained abroad for several months following a final rejection of his first claim, the court found this duration was largely attributable to the slow administrative procedures regarding return requests by Germany. Consequently, the court held that the applicant had left Finland only briefly after the final decision, validating the new application as a renewal rather than a fresh claim.
Legislator headnote
AI generatedUlkomaalaislaki 102 § 1 momentti; 103 §:n 4 kohta: The court must assess on a case-by-case basis whether an absence following a final decision is short, considering the duration of the applicant's stay abroad and the reasons for it, such as administrative delays.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
X oli poistunut maasta saatuaan lainvoimaisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Asiassa oli kysymys siitä, oliko X poistunut maasta niin lyhyeksi aikaa, että hänen uusi turvapaikkahakemuksensa voitaisiin katsoa ulkomaalaislain 102 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi uusintahakemukseksi.
Somalian kansalaisen X:n ensimmäinen turvapaikkahakemus oli ratkaistu lainvoimaisesti Helsingin hallinto-oikeuden 23.8.2017 antamalla päätöksellä. Asian käsittely oli rauennut koska hänen olinpaikkansa oli ollut tuntematon yli kahden kuukauden ajan ja hänen voitiin siten katsoa todennäköisesti poistuneen Suomesta. Saksa esitti X:stä 8.12.2017 takaisinottopyynnön, johon Suomi vastasi myöntävästi 11.12.2017, ja X palautettiin Suomeen 25.5.2018. Saksa esitti X:ää koskevan toisen takaisinottopyynnön 23.7.2018, johon Suomi vastasi myönteisesti samana päivänä. X palautettiin Saksasta Suomeen 25.10.2018. X haki uudestaan turvapaikkaa Suomesta 27.11.2018.
Ulkomaalaislain esitöissä (HE 28/2003 vp) on ulkomaalaislain 102 §:n osalta lausuttu, että lakiin ei ole ehdotettu kiinteää määräaikaa sille, mitä lyhyellä ajalla tarkoitetaan. Lyhyt aika ratkaistaisiin tapauskohtaisesti. Lyhyt aika voisi olla päivistä joihinkin kuukausiin.
Hallinto-oikeus totesi, että Saksa oli tehnyt valittajasta takaisinottopyynnön 3,5 kuukauden kuluttua Helsingin hallinto-oikeuden lainvoimaisesta päätöksestä, mutta palautus oli toteutettu vasta yhdeksän kuukautta lainvoimaisen päätöksen jälkeen. Valittaja oli poistunut ensimmäisen palautuksen jälkeen uudelleen Saksaan hakematta uudestaan Suomesta turvapaikkaa. Saksa oli tehnyt uuden takaisinottopyynnön alle kahden kuukauden kuluttua ensimmäisestä palautuksesta. Vaikka valittaja olikin lainvoimaisen päätöksen saatuaan oleskellut ulkomailla useita kuukausia, voitiin hänen ulkomailla oleskelunsa pituuden katsoa merkittäviltä osin johtuneen kuitenkin vastuunmäärittämisasetukseen liittyneen menettelyn hitaudesta. Tässä tilanteessa ja asiaa kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus katsoi, että valittaja oli lainvoimaisen päätöksen saatuaan poistunut Suomesta lyhyeksi ajaksi. Näin ollen valittajan 27.11.2018 tekemä turvapaikkahakemus oli uusintahakemus.
Ulkomaalaislaki 102 § 1 mom, 103 § (194/2015) 4 kohta
KHO:n päätös 31.12.2019 taltio 6273. KHO hylkäsi valituslupahakemuksen.