Court dismisses appeal against joint tax liability for tobacco, ruling lack of separate proof for individual goods.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the appellant's appeal against a tax authority decision imposing joint liability for tobacco imports. The appellant argued he was unaware of the commercial intent behind the co-imported tobacco and claimed some goods were separate, but failed to provide credible evidence. The court ruled that holding both parties jointly liable was justified because the goods were handled together and the appellant could not prove distinct ownership or lack of knowledge regarding the commercial purpose.
Legislator headnote
AI generatedValmisteverotuslaki 72 §; 75 §: When goods are imported jointly and handled together, parties are jointly liable unless one can credibly prove separate ownership and lack of knowledge regarding the other's commercial intent.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:n ja B:n epäiltiin syyllistyneen törkeään veropetokseen ja salakuljetukseen tuomalla maahan suuren määrän nuuskaa vuosina 2013-2015. Tulli määräsi A:n ja B:n yhteisvastuullisiksi verovelvollisiksi yhteisillä hankintamatkoilla hankituista nuuskista. Molemmat olivat ostaneet matkoilla omat nuuskansa.
A vaati valituksessaan, että häntä ei määrätä verovelvolliseksi B:n hankkimien nuuskien osalta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja lausui perusteluissaan seuraavaa.
A ja B olivat lähteneet yhteisille nuuskanhakumatkoille yhdessä. Joillakin matkoilla heillä oli ollut myös toinen auto ja he olivat ylittäneet rajan kahdella autolla kiinnijäämisriskin pienentämiseksi. Molempien nuuskat oli lastattu yhdessä samaan autoon. Silloin, kun käytössä oli ollut kaksi autoa, toinen oli ajanut ensin tyhjän auton Suomeen. Näin oli saatu tarkistettua, oliko rajalla valvontaa. Molemmat olivat ajaneet nuuskalastissa ollutta autoa vuorotellen. Kun nuuskat oli tuotu rajan yli Suomeen, he olivat lastanneet nuuskat toiseen autoon.
A ja B olivat molemmat sinänsä ostaneet omat nuuskansa. A:n osalta tämä oli tapahtunut osittain omaan käyttöön ja osittain kaupalliseen tarkoitukseen. Molempien nuuskia oli kuitenkin käsitelty yhdessä lastauksen, kuljetuksen ja lastin purkamisen yhteydessä. Myös B:n nuuskat olivat siten olleet A:n hallussa.
A ei ollut esittänyt uskottavaa perustetta sille, ettei hän olisi ollut tietoinen siitä, että B:n omistamat nuuskat oli tarkoitettu myytäväksi. Hän ei ollut myöskään esittänyt uskottavaa selvitystä siitä, että jokin osa B:n nuuskista olisi ollut sillä tavalla erillinen erä, ettei se olisi ollut kuljetuksen tai lastauksen aikana myös A:n hallussa.
Sekä A:n omien että B:n nuuskien osalta A oli pitänyt toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita hallussaan Suomessa kaupallisessa tarkoituksessa valmisteverotuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Äänestys 2-1.
Valmisteverotuslaki 72 § ja 75 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen, Pirjo Järvenpää ja Tero Leskinen (t).
Asian esittelijäjäsen Pirjo Järvenpää.
KHO 9.10.2020 3966/20. Valituslupahakemus hylätään.