Administrative court allows tax exemption for employee's overseas veterinary training in family business under employer interest.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland allowed the tax exemption for an employee's overseas veterinary training costs under Section 69b of the Income Tax Act. The employee, a shareholder in a family animal clinic, argued that the five-year study did not occur in the employer's interest due to lack of availability during studies. The court rejected this, noting the employee's long-term service, the nature of the specialized training, and the absence of a statutory requirement for post-study employment.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolaki 69 b §; Ennakkoperintälaki 9 ja 25 §: The court established that an employee's overseas education counts as occurring in the employer's interest if the training is in the employer's business field, the employee is a long-term staff member, and no post-employment obligation exists.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
X Oy on eläinten --- erikoisklinikka. Yhtiön osakkeista omistaa B 55 prosenttia ja hänen lapsensa A, C ja D kukin 15 prosenttia. Vuonna 1993 syntynyt A on ollut töissä yhtiössä vuodesta 2009 alkaen ensin koulujen loma-aikoina. Yhtiö on 1.5.2012 solminut hänen kanssaan kirjallisen, toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Ylioppilastutkinnon jälkeen A on suorittanut Yhdysvalloissa suomalaista kandidaatin tutkintoa vastaavan Bachelor's Degree in Biomedical Sciences -nimisen tutkinnon vuonna 2016. Tämän jälkeen hän on vuonna 2018 suorittanut Suomessa klinikkaeläintenhoitajan tutkinnon.
A on työskennellyt lukion ja Yhdysvalloissa opiskelunsa ohessa yhtiössä. Hän on syksystä 2016 alkaen ollut säännöllisessä osa-aikatyössä yhtiössä siten, että hänen päivittäinen työaikansa on ollut klinikalla töissä ollessa 4 - 6 tuntia. Varsinaisen potilastyön ohella A on asuinpaikastaan riippumatta tehnyt kirjallisia työtehtäviä etätöinä. Näitä tehtäviä ovat olleet taloushallinnon ja markkinoinnin tehtävät. Klinikkaeläinhoitajan tutkintoon kuuluneen käytännön työn osuuden A suoritti osittain yhtiössä ja osittain H:n eläinlääkäriasemalla. A lopetti työskentelyn H:n eläinlääkäriasemalla kokonaan huhtikuussa 2018, minkä jälkeen hän on ollut kokopäivätyössä yhtiössä.
A on hyväksytty opiskelemaan Lontoon Royal Veterinary Collegeen suorittamaan eläinlääketieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa. Opinnot kestävät viisi vuotta ja alkavat syksyllä 2018. Koulutus on maksullista ja lukukausimaksu on noin 9 750 euroa lukuvuotta kohden.
Asiassa on kysymys siitä, voidaanko X Oy:n suorituksia A:n Isossa-Britanniassa tapahtuvan eläinlääkärikoulutuksen lukukausimaksuista pitää verovapaina tuloverolain 69 b §:n mukaisesti. Tämä uusi lainkohta on tullut voimaan vuoden 2018 alusta ja siinä on työnantajan työntekijälleen kustantaman koulutuksen verovapauden ainoaksi edellytykseksi säädetty, että koulutuksen tulee tapahtua työnantajan intressissä. Näin ollen tässä tapauksessa tulee arvioitavaksi lähinnä se, tapahtuuko koulutus yhtiön vai A:n intressissä.
Tuloverolaki 69 b §
Ennakkoperintälaki 9 ja 25 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Tero Särkikangas (t) ja Elina Fasoúlas (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian.
Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys 2-1.
Lyhennetty äänestyslausunto:
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen mukaan työnantajan kustantamien koulutuskustannusten verovapauden edellytyksenä on, että koulutus tarjotaan työntekijälle ja että se tapahtuu työnantajan intressissä. A:ta, jonka koulutus kestää viisi vuotta, ei voida pitää yhtiön työntekijänä siitä huolimatta, että hänellä on muodollisesti voimassa oleva työsopimus. Näin pitkän ulkomailla suoritettavan koulutuksen ei myöskään voida valituksen mukaan katsoa tapahtuvan yhtiön intressissä, koska A ei ole koulutuksen aikana yhtiön käytettävissä. Yhtiö ei ole myöskään velvoittanut A:ta työskentelemään yhtiössä koulutuksen jälkeen tai maksamaan koulutuskustannuksia yhtiölle takaisin, mikäli hän ei jäisi yhtiön palvelukseen.
Totean, että ennakkoratkaisuhakemuksessa ei ole selvitetty, minkä verran A tulee työskentelemään opintojensa aikana yhtiössä. A on työskennellyt yhtiössä vuodesta 2009 lukien, hänellä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus yhtiön kanssa ja hänen on tarkoitus työskennellä yhtiössä eläinlääkärinä valmistumisensa jälkeen. Edellä mainitun perusteella ja kun laissa ei ole edellytetty työskentelyä koulutuksen aikana, A:ta on pidettävä pykälässä tarkoitettuna työntekijänä.
Ratkaistavana olevassa tapauksessa on kyse perheyhtiöstä, jonka osakas A itsekin on. Hän on kouluttautumassa ja erikoistumassa työhön, joka kuuluu yhtiön päätoimialaan ja jota ei ole yleisesti tarjolla. Näissä olosuhteissa yhtiön intressin ei voida katsoa puuttuvan sen vuoksi, että se ei ole tehnyt A:n kanssa sopimusta yhtiössä työskentelystä koulutuksen jälkeen. Katson säännöksen sanamuodon ja hallituksen esityksen perusteella, että yhtiön maksama koulutus tapahtuu näin ollen sen intressissä.
Edellä todetun perusteella yhtiön maksamia A:n hakemuksessa tarkemmin yksilöityjä lukukausimaksuja voidaan pitää tuloverolain 69 b §:n 1 momentissa tarkoitettuina verovapaina koulutuskustannuksina. En muuta Verohallinnon ennakkoratkaisua.
KHO 10.11.2020 4207/20. Valituslupahakemus hylätään.