Court dismissed unpaid leave pay claim, ruling it was not active work time despite short response time.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the firefighter's claim for unpaid wages during his substitute leadership period. Although the court acknowledged the five-minute response time requirement meant the employee could not be far from the station, it found this did not constitute active work time under the Working Time Directive. Consequently, the claim was rejected because the employee was not bound to actual tasks during this period.
Legislator headnote
AI generatedWorking Time Directive; Working Time Act: Leave pay is not based on whether a period is classified as working or rest time, but on whether the employee was bound to actual tasks; a short response time requirement does not transform substitute duty into active work time.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli ratkaistavana järjestäytymättömän viranhaltija A:n palkkasaatavia koskeva vaatimus palomestarin virkasuhteen aikana suoritettujen yksikönjohtajan varallaolojen ajalta.
A oli vaatinut, että pelastuslaitos maksaa hänelle varallaolosta 1.5.2013 - 28.8.2015 saamatta jääneet varsinaisen työajan mukaisen palkkasaatavat viivästyskorkoineen. M:n kaupungin pelastusjohtaja oli viranhaltijapäätöksellään hylännyt hakemuksen. Pelastuslautakunta oli puolestaan hylännyt A:n viranhaltijapäätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen. A valitti kunnallisvalituksin pelastuslautakunnan päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen.
A oli muuttanut 1.5.2013 lukien omasta tahdostaan asumaan kauemmaksi R:n kunnan paloasemasta, jossa hän suoritti yksikönjohtajan varallaoloa. Hallinto-oikeus katsoi, että yksikönjohtajan tuli olla mukana ensimmäisessä tehtävälle lähtevässä yksikössä, ja yksikönjohtajaa sitoi siten viiden minuutin lähtövalmiusaika. Lyhyt lähtövalmiusaika merkitsi hallinto-oikeuden mukaan käytännössä sitä, ettei A:n ollut mahdollista oleskella varallaolonsa aikana muualla kuin paloaseman lähistöllä. Tällaista työpaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä vietettyä aikaa, jonka aikana A:n oli tullut olla tavoitettavissa ja hälytyksen sattuessa välittömässä viiden minuutin lähtövalmiudessa, oli pidettävä työaikalakia työaikadirektiivin mukaisesti tulkiten työaikana.
Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että työaikadirektiivi ei Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ole esteenä sille, että varallaolojaksolta maksettava korvaus määräytyy muilla perusteilla kuin sillä, onko jakso direktiivin perusteella määriteltävä työajaksi vai lepoajaksi. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan myöskään työaikalain sisältämät varallaoloa koskevat säännökset eivät ole olleet esteenä sille, että viranhaltijan oikeudesta palkkaan on määrätty virkaehtosopimuksissa siten, että sopimusmääräyksiin sisältyy työaikalain 40 §:n 1 momentin mukaisesti myös laista poikkeavia varallaoloaikaa koskevia määritelmiä.
Hallinto-oikeus totesi, että A:n varallaoloaika oli poikennut laadultaan selkeästi aktiivisesta työajasta, jonka kuluessa viranhaltija on ollut koko ajan sidottu tosiasiallisiin työtehtäviin. A ei siten ollut tullut varallaolonsa aikana sillä tavoin sidotuksi työtehtäviinsä, että varallaolo olisi tullut siitä maksettavan korvauksen perustetta arvioitaessa katsoa palkkaan oikeuttavaksi työajaksi. A:n pelastuslautakunnan päätöksestä tekemä kunnallisvalitus hylättiin.
Asiassa oli lisäksi kysymys työtuomioistuimen lausunnon hankkimisen tarpeellisuudesta ja siitä, oliko palkkasaatavia koskeva vaatimus osittain vanhentunut.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jukka Hartikainen, Timo Tervonen ja Elina Ranz. Asian esittelijäjäsen Elina Ranz.
Ks. myös:
EUT 21.8.2018 C-518/15 (Ville De Nivelles v. Rudy Matzak)
Yhteisöjen tuomioistuin 11.1.2007 C-437/05 (Jan Vorel v. Nemocnice Český Krumlov)
KKO:2015:48 ja KKO:2015:49
TT:2015-105 ja TT:2006-88
KHO 5.5.2022, 0021/22: Päätöstä muutetaan.