Legislator Case Law & Legislation
Helsingin HAO 29.11.2018 18/0879/4 AI generated

Green energy feed-in tariff rejected as VAT base due to lack of commercial agreement and neutrality principles.

Case Number Helsingin HAO 29.11.2018 18/0879/4
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the tax authority's appeal regarding the VAT treatment of a feed-in tariff paid to a wind power company. The court found that because the tariff is a unilateral state subsidy rather than a price agreed upon in a commercial contract, it cannot serve as a VAT base. Consequently, taxing this specific green energy support would violate the neutrality of the Value-Added Tax system by creating an unfair advantage for conventional energy production.

Legislator headnote

AI generated

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta; Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 73 artikla; Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettu laki 1396/2010 23 § 1 mom ja 25 § 1 mom: A feed-in tariff constitutes a non-VATable state subsidy rather than a commercial consideration, and including it in the VAT base would violate the neutrality principle by disproportionately taxing environmentally friendly energy production.

Keywords

AI generated
feed-in tariff VAT treatment green energy subsidy neutrality unilateral state payment commercial agreement requirement value-added tax base

Cited Legislation

AI generated
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 17 §, 73 § 1 mom ja 79 § 1 mom
Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 73 artikla
Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 73 artikla
Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettu laki (1396/2010) 23 § 1 mom ja 25 § 1 mom
Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettu laki (1396/2010) 23 § 1 mom ja 25 § 1 mom

Cited Case Law

AI generated
Unionin tuomioistuimen tuomio C-495/01, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta
Unionin tuomioistuimen tuomio C-495/01, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta
Unionin tuomioistuimen tuomio C-184/00, Office des produits wallons ASBL vastaan Belgian valtio
Unionin tuomioistuimen tuomio C-184/00, Office des produits wallons ASBL vastaan Belgian valtio
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

X Oy:lle on maksettu syöttötariffina yhtiön tuottaman tuulisähkön perusteella tuotantotukea. Tuen tarkoituksena on lisätä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantokapasiteettia. Verohallinto oli tehnyt päätöksen arvonlisäveron maksuunpanematta jättämisestä syöttötariffin osalta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että yhtiölle maksettu syöttötariffi on käsiteltävä arvonlisäverollisena eränä.

Hallinto-oikeus totesi, ettei pelkästään se, että tuki voi vaikuttaa sen saajan toimittamien tavaroiden tai suorittamien palvelujen hintoihin, vielä riitä tekemään tuesta veronalaista. Myös muiden edellytysten on täytyttävä, jotta tuki voidaan lukea arvonlisäveron perusteeseen.

Sähkö on keskivertokuluttajalle ominaisuuksiltaan samanlainen tuote tuotantotavasta riippumatta. Valituksen hyväksyminen olisi merkinnyt sitä, että tuulisähkön tuottamisesta kertyvät sähkön markkinahintaa korkeammat tuotantokustannukset joutuisivat arvonlisäverotuksen piiriin. Arvonlisäverotuksen neutraalisuuden tavoitteen näkökulmasta ei voida pitää hyväksyttävänä, että varsinkaan ympäristöystävällisesti tuotetun sähkön myyntiä verotettaisiin ankarammin kuin ympäristöä enemmän kuormittavalla tuotantotavalla tuotetun sähkön myyntiä. Sähkön myynnin arvonlisäverotuksen neutraalisuus toteutuu parhaiten siten, että hinnasta kannettava arvonlisävero kattaa kaiken tavaran markkina-arvon eli sen hinnan, jonka kuluttajat sähköstä vapaassa kilpailutilanteessa maksavat.

X Oy:n ja sen asiakkaan välillä on sopimussuhde, jonka perusteella X Oy myy sähköä asiakkaalleen markkinahintaan. Sen sijaan Energiaviraston ja X Oy:n välillä ei ole sopimussuhdetta. Syöttötariffi maksetaan X Oy:lle Energiaviraston yksipuolisella viranomaispäätöksellä. Tuki ei ole Energiaviraston X Oy:lle maksama korvaus siitä, että X Oy tuottaa asiakkaalleen tuulisähköä. Syöttötariffi ei ole osapuolten välillä palvelun suorittamisesta sovittu verollinen vastike vaan Energiaviraston tuulisähkön tuottajalle maksama veroton tuki. Näistä syistä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus oli hylättävä.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Vähemmistöön jäänyt hallinto-oikeuden jäsen katsoi, että maksetussa syöttötariffissa on kyse suoraan hintaan liittyvästä tuesta/kokonaisvastikkeen osasta, jonka avulla sähköntuottajalle taataan käytännössä 83,50 euron suuruinen kokonaisvastike myyntiin tuotetulta sähkömegawattitunnilta. Maksettu syöttötariffi on näin luettava Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen mukaisesti veron perusteeseen.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 17 §, 73 § 1 mom ja 79 § 1 mom

Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 73 artikla

Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettu laki (1396/2010) 23 § 1 mom ja 25 § 1 mom

Unionin tuomioistuimen tuomio C-495/01, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta

Unionin tuomioistuimen tuomio C-184/00, Office des produits wallons ASBL vastaan Belgian valtio

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Matti Haapaniemi (t) ja Pasi Mäkelä.

Asian esittelijä Pasi Mäkelä.

KHO 9.10.2019 4608/19. Valituslupahakemus hylätään.