Administrative court quashes decision for failing to ascertain nearly seven-year-old child's opinion on visitation restrictions.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland quashed a social worker's decision restricting a child's visitation rights because the child's opinion was not ascertained. Although the child was nearly seven years old, the court held that their opinion could only be disregarded if it endangered their health or was clearly unnecessary. Since no evidence showed such danger or futility, the court ordered the case to be re-examined with the child's views included.
Legislator headnote
AI generatedLastensuojelulaki 5 §, 20 § 1 ja 3 mom, 54 § 1 mom, 62 § 1 ja 4 mom sekä 63 §; Suomen perustuslaki 6 § 3 mom; Yleissopimus lapsen oikeuksista 12 artikla: A child's right to express an opinion must be respected according to their age and maturity, and may only be disregarded if ascertaining it endangers their well-being or is clearly unnecessary.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko lapsen mielipide voitu jättää selvittämättä yhteydenpidon rajoittamista koskevassa asiassa.
Lapsen sukulainen, joka oli myös lapsen entinen sijaisvanhempi, oli valittanut hallinto-oikeuteen sosiaalityöntekijän tekemästä yhteydenpidon rajoittamista koskevasta päätöksestä, jolla oli rajoitettu lapsen ja hänen välistä yhteydenpitoa.
Valituksenalaisesta päätöksestä ilmeni, että lapsen mielipidettä yhteydenpidon rajoittamisesta ei ollut selvitetty. Lapsen mielipiteen selvittämättä jättämistä oli päätökseen tehtyjen kirjausten mukaan perusteltu lapsen nuorella iällä.
Hallinto-oikeus totesi, että lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus mielipiteen esittämiseen. Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain lastensuojelulain 20 §:n 3 momentissa tarkoitetusta syystä, eli tilanteissa, joissa mielipiteen selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai se olisi muutoin ilmeisen tarpeetonta.
Lapsi oli päätöksentekohetkellä ollut melkein seitsemänvuotias, joten hänen mielipidettänsä ei ollut voitu jättää selvittämättä hänen ikänsä vuoksi ja ottaen huomioon myös lapsen mielipiteen selvittämisen tapaa koskeva lastensuojelulain 20 §:n 1 momentin oikeusohje. Asiakirjaselvityksestä ei myöskään ilmennyt, että lapsen mielipiteen selvittäminen hänen ikä- ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla olisi vaarantanut hänen terveyttään ja kehitystään. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon yhteydenpidon rajoittamisen sisältö ja kesto sekä asiassa esitetyt vaatimukset, lapsen mielipiteen selvittämistä ei voitu myöskään pitää ilmeisen tarpeettomana.
Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen menettelyvirheen johdosta ja palautti asian viranhaltijalle uudelleen käsiteltäväksi.
Lastensuojelulaki 5 §, 20 § 1 ja 3 mom, 54 § 1 mom, 62 § 1 ja 4 mom sekä
63 §
Suomen perustuslaki 6 § 3 mom
Yleissopimus lapsen oikeuksista 12 artikla
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden lainoppineet jäsenet
Markku Setälä ja Jaana Moilanen (t) sekä asiantuntijajäsen Miia Pitkänen.
Asian esittelijä Lotta Haverinen.
Päätös on lainvoimainen.