Court allows VAT deduction for services linked to non-reciprocal real estate company share sales as exempt financial services.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court allowed the company's appeal regarding the tax authority's rejection of value-added tax deductions for purchased services. The company argued these services were integral to a non-reciprocal real estate share sale, which the tax authority deemed exempt from VAT. The court ruled that the share sale constituted an exempt financial service and the services were merely intermediation for such a transaction, thereby permitting the deduction.
Legislator headnote
AI generatedArvonlisäverolaki 42 §; Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan f alakohta: Services purchased for a non-reciprocal real estate share sale are treated as intermediation for an exempt financial service, allowing VAT deduction.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhtiö oli myynyt ns. ei-keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeet. Osakkeet eivät oikeuttaneet yhtiötä suoraan osakkeiden omistuksen perusteella hallitsemaan määrättyä huoneistoa, kiinteistöä taikka kiinteistön osaa. Yhtiö oli ostanut mainittuun myyntiin liittyen palvelukokonaisuuden ja vähentänyt laskuihin sisältyneen arvonlisäveron.
Verohallinto oli maksuunpannut yhtiön tekemän arvonlisäverovähennyksen. Yhtiön ostamat palvelut oli katsottu vähennyskelvottomiksi sillä perusteella, että ne liittyivät verosta vapautettuun toimintaan eli kiinteistön myyntiin. Verohallinto oli myös todennut, ettei se hyväksynyt arvonlisäverolain 178 §:n (605/2009) mukaista sitoumusmenettelyä, koska se katsoi ostettujen palvelujen olleen arvonlisäverollisia.
Hallinto-oikeus katsoi, että ns. ei-keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myyntiä oli pidettävä arvonlisäverolain 42 §:n 3 momentissa tarkoitettuna osakkeiden myyntinä, joka oli arvopaperikauppana arvonlisäverolain 42 §:n mukaista verosta vapautettua rahoituspalvelua.
Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että yhtiön ostamaa palvelukokonaisuutta oli pidettävä arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna arvopapereita koskevan liiketoimen välityksenä ja siten arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna verosta vapautettuna rahoituspalvelun myyntinä. Yhtiön ostaman palvelun hintaan ei siten sisältynyt arvonlisäveroa.
Palvelun myyjä oli antanut arvonlisäverolain 178 §:n (605/2009) mukaisen sitoumuksen siitä, että se luopuu oikeudestaan vaatia arvonlisäveron määrää palautettavaksi verollisena laskutetuista veloituksista. Hallinto-oikeus katsoi, ettei palvelun myyjän antaman kuittaussitoumuksen hylkäämiselle ollut perustetta. Valituksenalaisia päätöksiä oli oikaistava palvelun myyjän antaman sitoumuksen osalta.
Arvonlisäverolaki 41 §, 42 §, 43 § ja 178 § (605/2009)
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 15 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 135 artiklan 1 kohdan f alakohta
Unionin tuomioistuin, asia C-259/11, DTZ Zadelhoff vof
KHO:2016:137
KHO:2013:194
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen, Tero Leskinen (t) ja Mikko Äijälä.
Asian esittelijäjäsen Mikko Äijälä.
KHO 27.6.2019 3067/19. Valituslupahakemus hylätään.