Administrative Court ruled that a Danish subsidiary was the legal employer for tax purposes, but allowed salary payments by the UK parent to remain untaxed due to trust protection.

Suomessa yleisesti verovelvollinen ja Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 4 artiklan mukaan Isossa-Britanniassa asuva A oli työskennellyt Suomessa maajohtajana (Country Manager) 1.5.2010 - 31.3.2012 välisen ajan. A oli solminut työsopimuksen isobritannialaisen B Ltd:n kanssa, joka oli maksanut hänen palkkansa Suomen työskentelyn ajalta. B Ltd oli veloittanut palkkakustannukset 12.7.2010 perustetulta B-konserniin kuuluvan tanskalaisen C A/S:n Suomessa sijaitsevalta sivuliikkeeltä. B Ltd:llä ei ollut ollut Suomessa sivuliikettä tai kiinteää toimipaikkaa. B Ltd oli vastannut A:lle maksetun palkan veron määrästä. A oli ilmoittanut, että hänen vastuualueenaan Suomen työkomennuksen aikana oli ollut B-konsernin Euroopan alueen myynti ja että Suomen työkomennuksen aikana työsopimuksen irtisanomisoikeus ja oikeus päättää kurinpidollisista toimista oli ollut B Ltd:llä. A oli saanut vuosina 2011 ja 2012 C A/S:n Suomen sivuliikkeeltä auto- ja puhelinedun.

Asiassa oli kyse siitä, ketä oli pidettävä Suomessa maajohtajana työskennelleen A:n työnantajana ennakkoperintälain 14 §:n ja Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 16 artiklan 2 kohdan perusteella, sekä siitä, oliko Suomella oikeus verottaa isobritannialaisen B Ltd:n maksamat palkat A:n veronalaisena ansiotulona.

Hallinto-oikeus arvioi ensin, ketä oli pidettävä A:n ennakkoperintälain 14 §:n (1118/1996) mukaisena työnantajana ja katsoi arvioiden asiaa kokonaisuutena esitettyjen seikkojen ja A:n aseman perusteella hänen työskennelleen Suomen työkomennuksen aikana pääasiassa C A/S:n Suomessa sijaitsevan sivuliikkeen lukuun ennakkoperintälain 14 §:n mukaisesti verovuosina 2011 ja 2012. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei oltu näytetty, etteivätkö maajohtajan tehtävät olisi hyödyttänyt sivuliikettä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei konsernin sisäisessä tilanteessa ollut oikeudellista merkitystä sillä, että B Ltd:llä oli irtisanomisoikeus ja oikeus päättää kurinpidollisista toimista, kun Suomessa maajohtajana työskennelleen A:n työnantajana pidetyn yhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle oli rekisteröity sivuliike Suomeen pian A:n työskentelyn aloittamisen jälkeen, ja kun yhtiö oli veloittanut työntekijän palkkakustannukset sivuliikkeeltä.

Hallinto-oikeus arvioi sen jälkeen, ketä oli pidettävä Suomessa maajohtajana työskennelleen A:n työnantajana Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 16 artiklan 2 kohdan perusteella. Näin ollen asiassa oli kysymys tältä osin tilanteesta, jossa arvioidaan muodollisen ja taloudellisen työantajan käsitettä.

Kun A:n ennakkoperintälain 14 §:n mukaisena työnantajana verovuosina 2011 ja 2012 oli pidettävä C A/S:n Suomen sivuliikettä ja, kun sitä oli pidettävä myös Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisena (taloudellisena) työantajana, Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen ei voitu katsoa rajoittavan A:n B Ltd:n maksamien palkkojen veronalaisuutta Suomessa, ja näin ollen A:n veronalaisena ansiotuloina Suomessa oli pidettävä B Ltd:n maksamia palkkoja.

Hallinto-oikeus myönsi A:lle kuitenkin luottamuksensuojaa, eikä isobritannialaisen B Ltd:n A:lle maksamia palkkoja voitu verottaa Suomessa valituksenalaisina verovuosina.

Verovuodet 2011 ja 2012.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys 2-1.

Tuloverolaki 9 §, 11 § 1 mom ja 61 § 2 mom

Ennakkoperintälaki 13 § 1 mom ja 14 § (1118/1996)

Suomen Tasavallan hallituksen ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välisen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 2/1970) artikla 16

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Elina Halimaa

ja Heidi Kärkiö.

Asian esittelijä Elisa Aukeela.

Päätös on lainvoimainen.