Administrative court upheld regional authority's jurisdiction over panostajalain extension permits despite new law text.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto oli hylännyt panostajalain 5-7 ja 26 pykälien nojalla valittajan tekemän ylipanostajan pätevyyskirjan voimassaoloajan jatkamista koskevan poikkeuslupahakemuksen. Valittaja vaati hallinto-oikeudessa päätöksen kumoamista, koska hän täyttää edelleen kaikki panostajalaissa asetetut vaatimukset.

Poikkeusluvan hakijan kotipaikka ei ollut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Asiassa oli valituksen johdosta ratkaistava ensin se, onko valituksenalaisen päätöksen tekeminen kuulunut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimivaltaan.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle panostajalaiksi (HE 134/2015) esitetään johdantotekstissä, että panostajan pätevyyskirjat myönsi tuolloin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue. Hallituksen esityksessä todetaan lakiehdotuksen 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että käytäntöä, jonka mukaan pätevyyskirjat myöntää keskitetysti koko Suomessa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue, ei ole tarkoitus muuttaa ja siitä säädettäisiin tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Lakiehdotuksen 11 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lisäksi, että pätevyyskirjojen myöntämisen keskittämisellä voitaisiin jatkossakin turvata lupakäytännön yhdenmukaisuus. Ehdotus vastaa tuolloista, toimivaksi todettua käytäntöä.

Hallinto-oikeus totesi, että aikaisemman panostajalain (219/2000) 2 §:n, panostajien pätevyyskirjoista annetun valtioneuvoston asetuksen (122/2002) 13 §:n sekä panostajan pätevyyskirjan myöntävästä viranomaisesta ja pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavasta koulutuksesta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (124/2001) 2 §:n (60/2010) säännösten mukaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle oli kuulunut huolehtiminen kaikista panostajan pätevyyskirjan myöntämiseen liittyvistä tehtävistä koko maan alueella.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle panostajalaiksi (HE 134/2015) esitetään lakiehdotuksen 26 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että tietyissä tilanteissa henkilölle voitaisiin myöntää poikkeuslupa työskennellä panostajana. Ensinnäkin pätevyyskirjan voimassaoloa voitaisiin jatkaa henkilön täytettyä 68 vuotta. Työsuojeluviranomaisen harkintaan jäisi se, kuinka pitkäksi aikaa poikkeuslupa myönnetään. Tuolloisen käytännön mukaan poikkeuslupia oli myönnetty näissä tapauksissa noin kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Poikkeuslupaa voidaan edelleen jatkaa, jos pätevyyskirjan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Hallituksen esityksessä todetaan pätevyysasiakirjan voimassaoloa koskevan 13 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että pätevyyskirjan voimassaolo päättyisi, kun henkilö täyttää 68 vuotta. Pätevyyskirjan voimassaolon yläikärajan todettiin tuolloin olevan 65 vuotta. Osa panostajista jatkaa työntekoaan tämän jälkeenkin, joten on johdonmukaista, että panostajan pätevyyskirja olisi voimassa yleiseen eläkkeelle jäämisen yläikärajaan asti. Tämän jälkeen henkilöllä olisi mahdollisuus hakea 27 §:n (oikeastaan 26 §:n) mukaisella poikkeusluvalla jatkoa pätevyyskirjalleen.

Hallinto-oikeus arvioi panostajalain hallituksen esityksen perusteluista saatavan selvityksen perusteella, että panostajalain 26 §:n poikkeuslupasäännöksen tarkoituksena on ollut antaa aluehallintovirastolle toimivalta jatkaa 68 vuotta täyttäneen henkilön pätevyyskirjan voimassaoloa eikä tarkoituksena ole ollut panostajalain 26 §:n sanamuodon mukaisesti se, että säännöksen nojalla voitaisiin myöntää erillinen, voimassa olevaan pätevyyskirjaan liittymätön poikkeuslupa panostajana toimimiseen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Riikka Tiainen, Paula Vesterinen ja Ritva Schiestl. Asian esittelijäjäsen Ritva Schiestl.

Lainvoimainen.