Court allows bear hunting permit under strict EU directive exceptions for public interest and economic reasons.

Asiassa oli kysymys suden metsästykseen poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuosina 2016-2018 myönnetyn poikkeusluvan edellytyksistä. Valituksen johdosta hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, onko lupa myönnetty metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamin tavoin yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, ja onko metsästys haitannut suden suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella Suomessa, ja onko poikkeusluvan myöntämisen sijasta ollut käytettävissä muuta tyydyttävää ratkaisua.

Suomen riistakeskus oli 19.1.2017 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle metsästyslain 41 §:n 1 momentin ja 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla poikkeusluvan hakemuksesta poiketen kahden suden tappamiseen ajalla 21.1.-10.2.2017. Lupa oikeutti tappamaan yhden suden Vieremä-Sukeva -lauman reviirialueelta ja yhden suden Sukeva-Laakajärvi (Sonkajärvi) -alueelta.

Poikkeuslupaan oli liitetty muun muassa seuraavat ehdot:

Poikkeusluvan nojalla voidaan pyytää hakemuksen karttaliitteeseen rajatulla alueella edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä oikeus. Lupaa ei saa käyttää kaupallisessa tarkoituksessa.

Kun pyynti kohdistuu laumaan, pyynnissä suositellaan vältettäväksi tunnistettavan alfayksilön tappamista. Pyynti suositellaan kohdistettavaksi nuoriin tai haittaa tuottaviin yksilöihin ja pihakäyntejä tekeviin yksilöihin.

Pyynnissä tulee välttää pannoitetun yksilön tappamista.

Pyyntiin saa osallistua kerrallaan korkeintaan 50 henkilöä yksittäisellä vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueella. Suosituksena on, että pyyntiin osallistuvat ovat kouluttautuneita ja kokeneita pyytäjiä. Pyynnin tulee tapahtua poikkeusluvan saajan nimeämän metsästyksenjohtajan ja apujohtajien johdolla. Heidän tehtävänään on turvallisen metsästystapahtuman suunnittelu sekä vastata siitä, että pyyntiä koskevia säädöksiä noudatetaan.

Ennen pyyntiin ryhtymistä ja jokaisesta pyyntiin lähdöstä on etukäteen ilmoitettava osallistuvien nimet sekä pyyntialue Suomen riistakeskuksen Pohjois-Savon aluetoimistolle ja Itä-Suomen poliisilaitokselle. Lisäksi jokaisen pyyntipäivän jälkeen tulee tehdä ilmoitus jahdin päättymisestä edellä mainituille tahoille.

Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, poliisille ja Metsähallituksen erätarkastajalle poikkeusluvan nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu yksittäinen riistaeläin on tullut pyydystetyksi, taikka jos riistaeläimet ovat jääneet pyydystämättä, ensimmäisenä arkipäivänä poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä.

Jokaisessa ilmoituksessa on mainittava tämän poikkeusluvan numero, saalisyksilö / pyydystettyjen eläinten määrä, sen / niiden sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikan koordinaatit.

X ry vaati päätöksen kumoamista ja esitti muun ohella, että erityisesti on jäänyt osoittamatta, että kysymyksessä olisi yleisen edun kannalta erittäin tärkeä pakottava syy. Lisäksi pyynnin yhteisvaikutukset ovat suotuisan suojelun kannalta ekologisesti kestämättömät. Pyynti ajoittuu myös lisääntymisaikaan. Näistä syistä lupa on metsästyslain ja luontodirektiivin vastainen. Metsästyslain ja luontodirektiivin poikkeusedellytykset on harkittava tapauskohtaisesti kohta kohdalta. Jokaisessa luvassa on pohdittava, onko muuta tyydyttävää ratkaisua, suotuisaa suojelun tasoa ja onko luvalle erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy. Yksistään sosiaalisen hyväksyttävyyden parantamisella ei voida perustella poikkeamista. Ei ole perusteltua antaa lupia kaikille alueille, joilla susilaumasta on havaintoja, vaikka vahinkoja ei ole tapahtunut.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Hallinto-oikeus perusteli päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Luontodirektiivin säännökset

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet mainitun direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa.

Luontodirektiivin liitteen IV a kohdassa on mainittu muun muassa susi (Canis lupus).

Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa muun muassa 12 artiklan säännöksistä kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Kansallinen lainsäädäntö ja sen esityöt

Luontodirektiivi on riistaeläinten osalta pantu kansallisesti täytäntöön metsästyslailla. Metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan susi on riistaeläin.

Metsästyslain 37 §:n 3 momentin mukaan susi on aina rauhoitettu.

Metsästyslain 41 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 37 ja 38 §:n sekä 50 §:n 2 momentin mukaisesta rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta 41 a - 41 c §:ssä säädetyin edellytyksin. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä poikkeusluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä, poikkeuslupaan liitettävistä määräyksistä, poikkeusluvan nojalla saadun saaliin ilmoittamisesta, poikkeusluvan ajallisesta kestosta ja poikkeamisen edellytysten arvioinnista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös ajankohdista, jolloin 37 §:n mukaisesta rauhoituksesta voidaan poiketa. Pykälän 5 momentin mukaan poikkeuslupien nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun muassa suurimmasta sallitusta saalismäärästä.

Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella, 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää muun muassa suden pyydystämiseen tai tappamiseen kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Metsästyslain muuttamisesta annetun lain (159/2011) metsästyslain 41 a §:ää koskevassa hallituksen esityksen (HE 237/2010 vp) perusteluissa on esitetty muun ohella seuraavaa:

"Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytykset tiettyjen riistaeläinlajien poikkeusluvan myöntämiselle. Pykälä koskisi luontodirektiivin liitteiden IV a (---) ja V (---) riistaeläinlajeja sekä ahmaa. Nykyisin sääntely on metsästysasetuksen 27 ja 28 §:ssä, joten poikkeusluvan edellytykset nostettaisiin nyt lain tasolle. (---) Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ehdotetun 41 §:n 5 momentin mukaisesti asetuksella suurinta saalismäärää kunkin lajin osalta. Maa- ja metsätalousministeriö voi luonnollisestikin asetuksessaan asettaa lajille myös niin sanotun nollakiintiön.

Pykälässä säädettyjä lajeja, ahmaa lukuun ottamatta, koskee oma sääntelynsä myös luontodirektiivissä. Pykälän 1 ja 3 momentilla pantaisiin täytäntöön luontodirektiivin 16 artiklan mukainen rauhoituksesta ja muusta suojelusta poikkeaminen. Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan sääntely siirrettäisiin ehdotetun 41 a §:n 1 ja 3 momenttiin. Näin ollen pykälän 1 momentin 1 - 4 kohdissa olisi edellytykset niin sanottujen vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiselle, ja 3 momentissa olisi peruste niin sanotulle tavalliselle rauhoituksesta poikkeamiselle luontodirektiivin liitteen IV a lajien osalta. Direktiivin liitteen IV a lajit säädettäisiin 37 §:n 2 momentissa, oikeastaan 3 momentissa, rauhoitetuiksi ympäri vuoden. Näin ollen niillä ei olisi metsästysaikaa, vaan poikkeuslupa olisi ainoa oikeusperusta niiden tappamiseksi."

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 1-3 kohdassa säädettyjä poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä:

1) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin kanta tai kannan tila haetulla poikkeuslupa-alueella, maakunnassa sekä koko valtakunnassa;

2) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin yksilön käyttäytyminen haetulla poikkeuslupa-alueella;

3) tarvittaessa viranomaisten, julkisia hallintotehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tutkimuslaitosten tiedot, jotka liittyvät poikkeusluvan hakuperusteeseen;

4) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa.

Pykälän 3 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on kirjattava 1 tai 2 momentissa tarkoitetun selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen.

Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuosina 2016-2018 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1335/2016) 1 §:n mukaan metsästyslain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan perusteella saaliiksi saatujen susien määrä saa olla kunakin metsästysvuonna enintään 53 yksilöä. Asetuksen 2 §:n mukaan edellä 1 §:ssä säädetty rajoitus koskee poronhoitoalueen ulkopuolista Suomea. Asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan tämä asetus tulee voimaan 28 päivänä joulukuuta 2016 ja on voimassa 31 päivään heinäkuuta 2018. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 §:ssä säädettyyn määrään ei lueta susia, jotka on saatu saaliiksi ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 §:ssä säädettyyn määrään luetaan poliisin määräyksellä poistetut, liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet sudet.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-6/04 (Euroopan yhteisöjen komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta) on muun ohella lausuttu, että luontodirektiivin 16 artiklassa määritellään täsmällisesti edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat poiketa luontodirektiivin 12, 13 ja 14 artiklasta sekä 15 artiklan a ja b kohdasta, joten tätä 16 artiklaa on tulkittava suppeasti (kohta 111). Luontodirektiivin 12, 13 ja 16 artiklat muodostavat yhtenäisen normikokonaisuuden, jolla pyritään varmistamaan kyseessä olevien lajien kantojen suojelu, joten kaikki poikkeukset, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, loukkaavat sekä sen 12 ja 13 artiklassa vahvistettuja kieltoja että sääntöä, jonka mukaan poikkeuksia voidaan myöntää tämän direktiivin 16 artiklan mukaisesti (kohta 112).

Luontodirektiivin soveltamista koskeva ohjeasiakirja

Komission ohjeasiakirjassa on lisäksi viitattu siihen, mitä komissio on lausunut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan soveltamista koskevassa ohjeasiakirjassa (Managing Natura 2000 sites, the provisions of Article 6 of the Habitats Directive 92/43/EEC, European Commission, 2000). Tältä osin komission ohjeasiakirjassa on todettu, että on kohtuullista katsoa, että "erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt" tarkoittavat tilanteita, joissa aiotut suunnitelmat tai hankkeet osoittautuvat välttämättömiksi kansalaisten elämän suojelua edistävien perusarvojen (terveys, turvallisuus, ympäristö) turvaamiseen tähtäävien toimien tai politiikkojen osana, valtion ja yhteiskunnan perustana olevien politiikkojen osana ja osana sellaisten luonteeltaan taloudellisten tai sosiaalisten toimintojen suorittamista, joilla täytetään julkisen palvelun erityisiä velvoitteita.

Asiassa saatu selvitys

Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuosina 2016-2018 koskevaa maa- ja metsätalousministeriön asetusta (1335/2016) valmisteltaessa laaditusta, 21.12.2016 päivätystä ministeriön muistiosta (dnro 1723/01.03/2016) ilmenee, että sudet ovat 20.12.2016 mennessä tappaneet tai vahingoittaneet 153 kotieläintä, joiden korvattava yhteismäärä on yli 175 000 euroa. Vahingot koostuvat pääosin koiravahingoista, joita on rekisteröity 39 kappaletta korvausmäärältään noin 132 000 euroa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi susien olemassa olosta seuraa lukuisia sosiaalisia vaikutuksia, joista vain harvaa voidaan kuvailla positiiviseksi. Sudet voivat liikkua hyvin lähellä asutusta, mikä saattaa aiheuttaa pelkoa alueen ihmisissä. Joillakin alueilla susien vaikutus voi johtaa myös laiduntamalla hoidettavien perinnebiotooppien ja muiden luonnon monimuotoisuutta edistävien maatalousalueiden hoidon vaikeutumiseen.

Edelleen muistion mukaan yleisen turvallisuuden ja edun kannalta pakottavilla syillä myönnettyjen (mukaan lukien sosiaaliset syyt) poikkeuslupien tarkoituksena olisi, samalla tavalla kuin kannanhoidollisten poikkeuslupien tarkoituksena oli, vastata reviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja tuoda laillinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia. Mikäli päädyttäisiin ratkaisuun, että juuri muita kuin aiemmin yksinomaisesti käytettyjä erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi myönnettyjä vahinkoperusteisia poikkeuslupia ei olisi mahdollista käyttää, tulisi se todennäköisesti johtamaan siihen, että susikannan suojelun sosiaalista kestävyyttä ei pystyttäisi varmistamaan ja näin kärsijäksi joutuisi Suomen susikanta.

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema Suomen susikannan hoitosuunnitelma on vahvistettu 22.1.2015. Hoitosuunnitelman on laatinut Suomen riistakeskus yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Hoitosuunnitelman mukaan se on adaptiivisen kannanhallinnan työkalu ja sillä pyritään sovittamaan yhteen suden ja sudensuojelun tarpeet sekä susireviirillä asuvien ja toimivien kansalaisten tarpeet. Suunnitelmalla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin.

Hoitosuunnitelman mukaan Suomen susikannan hoidon tavoitteena on 1) saavuttaa ja säilyttää susikanta suotuisalla suojelutasolla, 2) perustaa susikannan seuranta suurpetoyhdyshenkilöverkoston toimintaan, 3) luoda keinoja suden ja ihmisen rinnakkaiselon parantamiseksi, 4) rakentaa luottamusta toimijoiden välille, 5) reagoida suden tuomaan haittaan nopeasti ja ehkäistä vahinkoja ennalta, 6) puuttua suteen kohdistuvaan laittomaan tappamiseen tehokkaasti ja 7) vahvistaa suden merkitystä arvokkaana luonnonvarana.

Hoitosuunnitelman mukaan sen lähtökohtana on paikallisella tasolla toteutettava susireviirikohtainen kannanhoito. Tämä tarkoittaa sitä, että kannanhoidossa tarkasteltava perusyksikkö on susilauma sekä sen käyttämä reviirialue. Kannanhoidollisena tavoitteena on turvata paikallisen susilauman olemassaolo ja samaan aikaan edistää susien ja ihmisten rinnakkaiseloa. Yksittäisten susilaumojen olemassaolon turvaamisen sekä uusien susilaumojen syntymisen kautta muodostuu kokonaisuus suomalaisen susikannan hoidossa sekä suotuisan suojelun tason saavuttamisessa ja säilyttämisessä.

Susien erilaiset karkotukset sekä ihmisasutuksen läheisyydessä toistuvasti vierailevien susien tappaminen nousevat tällöin tärkeiksi toimenpiteiksi, joiden avulla myös suden ihmisarkuutta voidaan lisätä. Susien tuomien haittojen ja vahinkojen määrä sekä se, miten joustavasti ja tehokkaasti viranomaiset ja kansalaiset voivat tilanteissa toimia, on suoraan yhteydessä siihen, miten susien läsnäoloon paikallisesti suhtaudutaan. Susireviirillä asuvat ihmiset tarvitsevat keinoja, joilla voidaan viranomaistoimista riippumatta puuttua asutuksen läheisyydessä haittaa tuottaviin yksilöihin.

Hoitosuunnitelman mukaan pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Lisääntyviksi pareiksi lasketaan sellaiset parit, joilla on arvioituna ajankohtana jälkeläistuottoa. Suomen ja Venäjän valtakunnan rajan molemmilla puolilla elävistä lisääntyvistä pareista puolet lasketaan osaksi Suomen susikantaa. Suomessa ei tehdä susien siirtoistutuksia. Laumojen määrää ja susikannan sekä laumojen elinvoimaisuuden säilymistä arvioidaan vuosittain Luonnonvarakeskuksen suorittaman kanta-arvion perusteella.

Hakemuksen mukaan Vieremän - Sukevan alueella hirvikannan leikkaus on vaikeaa, kun pysäyttävää koiraa ei voida käyttää normaalisti metsästyksessä susivaaran vuoksi. Koiravahinkojen estämiseksi koirilla metsästämistä on vähennetty noin puoleen jo vuosien aikana. Paikallisilla ihmisillä on huoli omasta ja läheisten turvallisuudesta sekä kotieläimistä susialueella. Susien läheisyys tuo pelkoa ja ahdistusta ihmisiin. Viidestä kuuteen koulukyyditystä on järjestetty Vieremän alueella susipelon vuoksi ja mahdollisten henkilövahinkojen estämiseksi. Ympäri Vieremän ja Sukevan aluetta on ollut useita pihakäyntejä yksinäisillä susilla ja laumoilla. Tiedot on merkitty Tassu-järjestelmään. Susilta on hävinnyt luontainen ihmispelko.

Sonkajärven alueella susipariskunta tappoi koiran 11.9.2016. Sama pariskunta tavoitteli ajokoiraa Oinasjärven Matomäessä 22.10.2016, mutta omistaja sai koiran pelastettua huutamalla 10 metrin päässä sudesta. Sonkajärven Oinasjärvellä kyseinen pariskunta kävi marraskuussa 2016 hevoshaassa hätyyttelemässä hevosia. Suden ja ihmisen välimatka oli 15 metriä. Alueella hirvikannan leikkaus on vaikeaa, kun pysäyttävää koiraa ei voida käyttää normaalisti metsästyksessä susivaaran vuoksi. Koiravahinkojen estämiseksi koirilla metsästämistä on vähennetty noin puoleen jo vuosien aikana. Paikallisilla ihmisillä on huoli omasta ja läheisten turvallisuudesta sekä kotieläimistä susialueella. Susien läheisyys tuo pelkoa ja ahdistusta ihmisiin. Kahdesta kolmeen koulukyyditystä on järjestetty Sonkajärven alueella susipelon vuoksi ja mahdollisten henkilövahinkojen estämiseksi.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan Vieremä - Sukevan -lauman määräksi on Luonnonvarakeskus arvioinut ennen luvan käsittelyä 7-8 sutta. Lauman reviirialue on vakiintunut, ja lauma on lisääntynyt useana vuonna peräkkäin. Hakemuksen kohteena olevien susien elinalue sijaitsee alueella, jossa susilaumoja on runsaasti. Sadan kilometrin säteellä näiden vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susien elinalueesta asustaa noin 12 laumaa, mikä on 30-32 prosenttia poronhoitoalueen eteläpuolelle arvioidusta susilaumojen määrästä. Pääosin ympäröivät laumat ovat Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella. Alueelta on vuoden 2016 keväällä metsästetty kannanhoidollisilla luvilla yksi nuori naaras. Poliisilta oli lopetusmääräys 31.1.2016 hakemusalueella olleelle sudelle. Poliisin lopetusmääräyksellä 3.2.2016 saaliiksi saatiin nuori susi Oulun Pyhännän Ahokylässä. Suden syntymälaumaa on ilman DNA-selvitystä tai pantaseurannan tietoja hankala varmasti määritellä.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan valittajalle on myönnetty poikkeuslupa kahden suden tappamiseen metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuilla taloudellisilla ja sosiaalisilla syillä, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kyseisen määrän tappaminen, ja ottaen samalla huomioon muut tehdyt päätökset, ei haittaa myöskään suotuisan suojelutason säilyttämistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Erittäin rajoitettu poikkeuslupa on myönnetty vain todetuille vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueille, joista on Tassu-järjestelmän kautta kannanseurantatietoa käytettävissä. Lisäksi päätösharkinnassa on otettu huomioon, mikäli Tassu-järjestelmään tai riistavahinkorekisteriin kirjattujen tai hakijan antamien tietojen perusteella susiyksilöiden on todettu aiheuttaneen vahinkoa tai ongelmia. Mahdollistettu valikoiva ja rajoitettu pyynti toteuttaa susikannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttamista.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Susi kuuluu luontodirektiivin liitteessä IV a mainittuihin yhteisön tärkeinä pitämiin, tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden pyydystäminen ja tappaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä. Tiukasta suojelusta voidaan kuitenkin poiketa direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyin perustein. Artiklan 1 kohdan c alakohdassa perusteiksi poikkeamiselle säädetään kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevat tai muut erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitusta ratkaisusta ja luontodirektiivin säännösten sanamuodosta seuraa, että poikkeamisen edellytyksiä on tulkittava tiukasti niin, että luontodirektiivissä edellytetty tulos saavutetaan.

Luontodirektiivissä ei määritellä käsitettä "yleisen edun kannalta pakottava syy". Komission ohjeasiakirjan mukaan "erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt" tarkoittavat tilanteita, joissa aiotut suunnitelmat tai hankkeet osoittautuvat välttämättömiksi kansalaisten elämän suojelua edistävien perusarvojen (terveys, turvallisuus, ympäristö) turvaamiseen tähtäävien toimien tai politiikkojen osana.

Susien esiintyminen ja niiden käyttäytyminen poikkeuslupahakemuksessa tarkoitetulla rajatulla alueella on selvitetty riittävän yksilöidysti ja uskottavasti hakemuksessa.

Susikannan hoitosuunnitelman mukaan Suomen susikannan hoito ei onnistu, jos susireviireillä asuvien ja toimivien ihmisten tarpeita ei oteta huomioon. Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuslupien tarkoituksena on vastata reviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja luoda laillinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia. Tavoitteena on turvata paikallisen susilauman olemassaolo ja samaan aikaan edistää susien ja ihmisten rinnakkaiseloa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Riitta Huurre ja Kirmo Saastamoinen. Asian esittelijä Kirmo Saastamoinen.

Vrt. Itä-Suomen HAO 18.10.2017 nro 17/0986/1 (Finlex)

Lainvoimainen