Administrative court dismissed discrimination claim against bank for rejecting US passport due to lack of individual risk assessment.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Helsinki dismissed the complainant's claim that a bank discriminated against him by refusing online banking credentials based on his US biometric passport. The complainant argued this constituted indirect discrimination under the Equality Act, while the bank contended it followed statutory guidelines and could not verify the authenticity of non-EU passports without specific risk assessments. The court ruled that the bank's general policy of rejecting such passports did not amount to prohibited discrimination because it did not require an individualized risk evaluation for each applicant.
Legislator headnote
AI generatedYhdenvertaisuuslaki (21/2004) 6 § 1 mom ja 2 mom: A general policy of rejecting passports from non-EU states does not constitute indirect discrimination if the service provider acts in accordance with statutory guidelines and does not require an individualized risk assessment for each applicant.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhdysvaltain ja Italian kansalainen A oli hakenut valittajana olevalta pankilta verkkopankkitunnuksia. Hän oli esittänyt henkilöllisyystodistuksenaan Yhdysvaltain biometrisen passin. Pankki ei ollut myöntänyt A:lle verkkopankkitunnuksia perustellen menettelyään sillä, että se oli toiminut voimassaolevan lainsäädännön, Finanssivalvonnan ohjeiden ja omien tunnistusperiaatteidensa mukaisesti täyttääkseen sille lainsäädännössä asetetut velvoitteet. Tunnistamislain nimenomaisen sanamuodon mukaan palveluntarjoajalla ei ollut velvollisuutta hyväksyä muiden maiden kuin ETA-jäsenvaltion, Sveitsin tai San Marinon viranomaisen myöntämää voimassaolevaa passia tai henkilökorttia.
A oli tehnyt Syrjintälautakunnalle hakemuksen syrjintäasiassa. Hän oli pyytänyt Syrjintälautakuntaa kieltämään häneen pankkipalveluiden saamisessa kohdistuneen syrjinnän, koska pankki ei ollut suostunut antamaan hänelle verkkopankkitunnuksia ilman suomalaisen viranomaisen myöntämää tunnistusasiakirjaa.
Syrjintälautakunta oli valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut pankin ilman asianmukaista perustetta asettaneen A:n epäsuotuisampaan asemaan henkilöllisyyden osoittamisessa ja oli kieltänyt pankkia sakon uhalla jatkamasta yhdenvertaisuuslain (21/2004) 6 §:n vastaiseksi arvioimaansa menettelyä. Syrjintälautakunnan päätöksen mukaan pankin menettelyssä oli ollut kyse välillisestä syrjinnästä, koska pankin suorittama riskinarviointi ei ollut ollut tosiasiallisesti A:han yksilöidysti kohdistuvaa, vaan pankki oli viitannut vain yleisesti muiden kuin ETA-jäsenvaltioiden passien hyväksymisestä aiheutuvaan korkeampaan riskiin. Edelleen Syrjintälautakunta oli katsonut A:n joutuneen erityisen epäedulliseen asemaan, koska verkkopankkitunnusten saamisen epääminen oli vaikeuttanut huomattavasti monien tärkeiden viranomaispalveluiden ja muiden palveluiden sähköistä käyttämistä.
Valittajana oleva pankki oli valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut kieltopäätöksen kumoamista.
Hallinto-oikeudessa oli näin ollen ratkaistavana kysymys siitä, oliko pankin menettelyssä ollut kyse tapahtumien aikaan voimassa olleen yhdenvertaisuuslain (21/2014) 6 §:ssä tarkoitetusta syrjinnästä ja oliko Syrjintälautakunta voinut kieltää pankkia jatkamasta sen tunnistusperiaatteiden mukaista menettelyään. Keskeisin ratkaistavana ollut yksittäinen kysymys asiassa oli se, edellyttikö yhdenvertaisuuslain 6 § 2 momentti valituksenalaisessa päätöksessä todetulla tavalla sitä, että tunnistuspalvelun tarjoajan olisi tullut tehdä yksilöllinen riskiarvio jokaisesta muun valtion kuin Euroopan talousalueen jäsenvaltion, Sveitsin tai San Marinon viranomaisen myöntämästä passista, vai voitiinko yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta pitää riittävänä, että pankki määritteli tunnistusperiaatteissaan ne valtiot, joiden viranomaisten myöntämät passit se katsoi voivansa hyväksyä.
Pankki oli todennut, ettei se ollut halunnut ottaa kannettavakseen riskiä siitä, että se hyväksyisi ETA-alueen ulkopuolisten valtioiden passeja ensitunnistamisessa. Päätös olla hyväksymättä tällaisia passeja ensitunnistamistilanteessa oli perustunut pankin vastuuseen ja arvioon siitä, ettei tällaisten muiden valtioiden myöntämien passien aitous- ja turvatekijöistä ollut saatavilla luotettavia tietoja, minkä johdosta palveluntarjoajana olevan pankin oli käytännössä mahdotonta varmistua lain edellyttämällä huolellisuudella muiden kuin ETA-valtioiden, Sveitsin ja San Marinon viranomaisten myöntämien passien aitoudesta.
Hallinto-oikeus katsoi, ettei pankin menettelyssä olla myöntämättä A:lle verkkopankkitunnuksia hänen esittämänsä Yhdysvaltojen passin perusteella ollut ollut kyse syrjinnästä. Syrjintälautakunnan päätös oli tämän vuoksi kumottava.
Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista
1 § 1 mom, 2 § 1, 2 ja 6 kohdat, 14 § 1 mom, 17 § (617/2009) 1 mom
Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) 6 § 1 mom ja 2 mom 1 - 2 kohdat, 13 § 1 mom ja 18 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet
Anja Sahla, Monica Gullans (t) ja Jussi Huttunen.
Asian esittelijä Jussi Huttunen.
Päätös on lainvoimainen.