VAT ruling held that shared ownership by one person does not grant controlling interest for deemed own use.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court ruled that a construction service contract between two companies wholly owned by the same individual constituted a taxable sale rather than a deemed own use transaction. The court found that legal control requires actual decision-making power, which the buyer lacked despite shared ownership. Consequently, the tax authority's application of the deemed own use rule was rejected as it misapplied the statutory requirements for controlling interest.
Legislator headnote
AI generatedArvonlisäverolaki 31 § 1 mom 2 kohta; A service provided by a trader to a company where the trader does not hold controlling interest is not deemed provided for own use, even if the same person owns both entities.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli kyse rakentamispalvelun oman käytön verotuksen edellytysten täyttymisen arvioinnista eli siitä, oliko rakennusyhtiö tehnyt uudisrakentamiseen liittyvän urakkasopimuksen määräysvallassaan olevan asunto-osakeyhtiön kanssa, kun molemmat yhtiöt oli saman yksityishenkilön omistuksessa.
Arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja myy uudisrakentamiseen liittyvän rakentamispalvelun sellaiselle asunto- tai kiinteistöosakeyhtiölle, jossa sillä on määräysvalta urakkasopimusta tehtäessä.
A on 20.8.2010 ostanut perustettavan As Oy C:n lukuun tontin. A on 10.11.2010 ostanut B Oy:n. B Oy:n ja As Oy C:n välille on tehty 28.3.2011 urakkasopimus kolmen talon rakentamisesta. B Oy ja As Oy C ovat tuolloin olleet kokonaan A:n omistuksessa ja hän on johtanut molempia yhtiöitä.
Rakentamispalvelun myynyt B Oy ei ole omistanut As Oy C:tä. Se seikka, että sama henkilö eli A on omistanut molemmat yhtiöt ja toiminut molempien yhtiöiden johdossa urakkasopimusta tehtäessä, ei muodosta B Oy:lle määräysvaltaa As Oy C:hen. Tässä arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että A on ostanut B Oy:n vasta sen jälkeen, kun hän oli ostanut tontin perustettavan yhtiön lukuun ja, että A on tämän tontin oston vuoksi itse tullut As Oy C:n perustajaksi ja osakkeenomistajaksi. Yhtiön valituksessaan esittämä seikka, että As Oy C:n osakkeet on ollut tarkoitus siirtää B Oy:n omistukseen, ei merkitse määräysvaltaa koskevan edellytyksen täyttymistä. Kun B Oy:llä ei tässä tilanteessa ole ollut määräysvaltaa As Oy C:ssä, asiassa ei voida soveltaa arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista rakentamispalvelun oman käytön verotusta.
Yhtiö on siten käsitellyt virheellisesti kirjanpidossaan urakan oman käytön verotuksen säännöksiä noudattaen. Hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n ja As Oy C:n välillä tehdyssä sopimuksessa oli kysymys arvonlisäverollisesta rakentamispalvelun myynnistä.
Arvonlisäverolaki 23 §, 31 § 1 mom 2 kohta
Hallituksen esitys arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993 vp)
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet
Juha Rautiainen, Tero Leskinen (t) ja Annika Aarnio.
Asian esittelijä Elisa Aukeela.
Asiassa on toimitettu äänestys (2-1).
KHO 10.4.2018 1694/18. Valituslupahakemus hylätään.