Administrative court ruled that mental health law does not authorize listening to patient phone calls without explicit statutory basis.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Eastern Finland revoked the hospital doctor's decision to monitor a patient's telephone calls. The doctor had restricted contact based on the patient's substance abuse and potential harm to treatment, arguing that monitoring was necessary for safety. The court held that the Mental Health Care Act lacks specific authorization for listening to calls, limiting the authority to seizing or restricting the use of communication devices.
Legislator headnote
AI generatedMielenterveyslaki 22 j § 1–3 mom; Suomen perustuslaki 10 §; Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla: The Mental Health Care Act does not explicitly authorize the monitoring of patient telephone calls, restricting such measures to the seizure or limitation of device usage to protect privacy and trust.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli valituksen johdosta muun ohessa ratkaistava, voiko mielenterveyslakiin sisältyvä mahdollisuus rajoittaa tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle puhelimitse sisältää sen, että puheluita kuunnellaan.
Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri oli mielenterveyslain 22 j §:n nojalla tekemällään päätöksellä päättänyt rajoittaa tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan oikeutta pitää yhteyttä sairaalan ulkopuolelle muun muassa siten, että potilas voi puhelimitse pitää yhteyttä ainoastaan osaston lainapuhelimella soittamalla omaisilleen erillisen listan mukaan puolen tunnin ajan päivittäin. Päätöksen mukaan puhelut kuunnellaan toistaiseksi. Päätöksessä oli todettu, että mikäli yhteistyössä ilmenee potilaan puolelta ongelmia, täytyy tämä yhteydenpito rajoittaa minimiinsä. Yhteydenpitoon käytettävät potilaan puhelimet ja tietokoneet liittymineen oli otettu sairaalan haltuun. Päätös oli tehty ajaksi 29.6.2016-28.7.2016.
Päätöstä oli perusteltu sillä, että potilas on vaikeasti päihderiippuvainen ja yhteydenpidosta on vakavaa haittaa hänen turvallisuudelle sekä hänen hoidolleen tai kuntoutukselleen. Yhteydenpitoa on jouduttu rajaamaan edellisen kerran hoidon alussa huhti-toukokuussa 2016, ettei potilas saisi hankittua osastolle omaan ja muiden potilaiden käyttöön päihteitä tuhotakseen oman ja muiden potilaiden hoidon. Tarkasta valvonnasta huolimatta potilas onnistui hankkimaan osastolle huumeita ja päihdyttämään itsensä ja tarjosi huumeita myös potilastoverille. Potilas on yrittänyt värvätä potilastoveria huumeiden salakuljettamiseen osastolle useaan otteeseen.
Potilaan valituksen johdosta hallinto-oikeus kumosi Niuvanniemen sairaalan ylilääkärin päätöksen puheluiden kuuntelun osalta. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa seuraavaa:
Mielenterveyslaissa ei erikseen ole säädetty puheluiden kuuntelemisesta, vaan ainoastaan potilaan hallussa olevien yhteydenpitoon käytettävien välineiden ja laitteiden haltuun ottamisesta tai niiden käytön rajoittamisesta. Asiasta ei ole tarkemmin lausuttu myöskään mielenterveyslain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 113/2001 vp). Puhelimen haltuun ottoa tai sen käytön rajoittamista koskeva mielenterveyslain sääntely liittyy sekä yksityiselämän suojaan että luottamuksellisen viestin suojaan. Myös perustuslakivaliokunnan edellä mainitun hallituksen esityksen johdosta antamasta lausunnosta (PeVL 34/2001 vp) ilmenee, että se on tarkastellut ehdotettua yhteydenpidon rajoittamista koskevaa sääntelyä molemmista näkökulmista.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta ja Kirmo Saastamoinen sekä asiantuntijajäsen Jukka Hintikka. Asian esittelijä Arttu Malava.
Suomen perustuslaki 10 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
Mielenterveyslaki 4 a luku 22 a § 2 mom. ja 22 j § 1-3 mom.
HE 309/1993 vp
HE 113/2001 vp
PeVL 34/2001 vp
KHO:n päätös 15.12.2016 taltionumero 5384: Päätöstä ei muuteta