Court dismissed appeal against vehicle towing costs, ruling owner liable despite being abroad at time of incident.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the vehicle owner's appeal regarding fines for towing and storage costs incurred after a street cleaning operation. Although the owner argued they could not move the vehicle while abroad, the court found the towing lawful under the Vehicle Removal Act. The court held that the owner remains liable for costs even if they were prevented from acting due to their absence.
Legislator headnote
AI generatedLain 6 § 1 momentti; 9 § 1 momentti; 10 § 1 momentti; 11 § 2 momentti: The owner of a vehicle is liable for removal costs even if they were abroad, provided the vehicle was removed according to statutory procedures and the cost is not manifestly unreasonable.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:n omistama ajoneuvo oli pysäköitynä paikassa, jossa oli pysäköinnin salliva P-merkki. Alueelle oli tuotu 5.6.2015 "Pysäköinti kielletty" -liikennemerkki, jonka alapuolella oli lisäkilvet "Kadun puhdistus" ja "9.6.2015". Pysäköinninvalvonta lähetti A:lle 8.6.2015 tekstiviestillä kehotuksen siirtää ajoneuvo pois puhdistustyön takia. A oli kesäkuun alusta 2015 lukien ollut ulkomailla ja palasi 10.6.2015 takaisin Suomeen. Koska A:n ajoneuvo oli puhdistustyön alkaessa 9.6.2015 edelleen kyseisellä paikalla, toimitettiin ajoneuvolle lähisiirto.
Pysäköinninvalvoja velvoitti A:n korvaamaan lähisiirrosta aiheutuneet kustannukset yhteensä 231,40 euroa. Oikaisuvaatimuksen johdosta pysäköinninvalvoja alensi korvauksen määrää 128 euroon huomioiden A:n esittämät erityiset syyt korvauksen kohtuullistamiselle.
A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja perusteli valitustaan lähinnä sillä, että hän ei ole voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun ollessaan ulkomailla. A:n mukaan hän olisi voinut järjestää ajoneuvon siirron, mikäli asiasta olisi ilmoitettu hänelle aiemmin.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n pysäköinninvalvojan päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään seuraavasti:
Koska A:n ajoneuvo on ollut esteenä tiealueella 9.6.2015 tapahtuneelle puhtaanapidolle, ajoneuvolle on ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla voitu toimittaa lähisiirto. Saadun selvityksen perusteella kyseisellä tiealueella tehtävästä työstä on ilmoitettu mainitun lain 6 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla vähintään kahta vuorokautta ennen suunniteltua siirtoa.
Lain 9 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on ilmoitettava lähisiirrosta ajoneuvon omistajalle tai haltijalle suullisesti tai kirjallisesti taikka jätettävä sitä koskeva ilmoitus näkyvälle paikalle ajoneuvoon. Kyseisestä lainkohdasta tai hallituksen esityksestä (HE 78/2008 vp) ei käy tarkemmin ilmi, missä vaiheessa kyseinen ilmoitus on tehtävä. Tässä tapauksessa A:lle on ilmoitettu lähisiirrosta tekstiviestillä, minkä on katsottava täyttävän mainitun lain 9 §:n 1 momentissa säädetyn ilmoitusvaatimuksen.
Ajoneuvon omistaja on ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan velvollinen korvaamaan viranomaiselle ajoneuvon siirtojärjestelyistä, siirtämisestä ja hallinnoinnista aiheutuneet kustannukset. Kyseisessä tapauksessa siirtokustannusten määrää on valituksenalaisella päätöksellä ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla alennettu 231,40 eurosta 128 euroon, joka on kaupungille siirrosta tosiasiallisesti aiheutunut kustannus.
Asiassa ei ole ollut kysymys sellaisesta ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jolloin korvausta ei saada lain 10 §:n 1 momentin mukaan ollenkaan periä.
A:lle maksettavaksi jääneen korvauksen perimistä ei voida pitää ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuuttomana. Korvauksen määrää on edellä selostetulla tavalla jo alennettu eikä sitä ole syytä enempää alentaa. Sillä seikalla, että A on ollut tapahtuma-aikaan ulkomailla ja siten tosiasiallisesti estynyt siirtämästä ajoneuvoaan, ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Kirmo Saastamoinen ja Tuula Viiliäinen. Asian esittelijä notaari Anne Koponen.
Lainvoimainen