Legislator Case Law & Legislation
Vaasan HAO 19.03.2015 15/0117/1 AI generated

Administrative court ruled that a 20-year lease agreement for housing shares does not constitute a transfer of ownership for capital gains tax purposes.

Case Number Vaasan HAO 19.03.2015 15/0117/1
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Vaasa revoked the Tax Administration's advance ruling regarding a new 'own home' financing model involving a 20-year lease. The Tax Administration had determined that capital gains tax liability began upon signing the lease, while the taxpayer argued it should only start upon final share purchase. The court held that the lease agreement did not transfer ownership rights, thus excluding the transaction from the capital gains tax transfer rules under Section 37 of the Capital Gains Tax Act.

Legislator headnote

AI generated

Varainsiirtoverolaki 1 §, 15 § 1 mom, 21 § 1 mom ja 37 §: A lease agreement for housing shares lasting 20 years does not constitute a transfer of ownership rights for capital gains tax purposes, as the tenant retains only usage rights and the transfer of ownership occurs only upon final purchase.

Keywords

AI generated
capital gains tax housing shares lease agreement ownership transfer advance ruling transfer rules administrative court

Cited Legislation

AI generated
Varainsiirtoverolaki 1 §
Varainsiirtoverolaki 1 §, 15 § 1 mom, 21 § 1 mom ja 37 §
Varainsiirtoverolaki 15 § 1 mom
Varainsiirtoverolaki 21 § 1 mom
Varainsiirtoverolaki 37 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Asiassa oli kyse uudenlaisesta asuntorahoitusmallista (Omaksi-asunto), jossa oikeuden asumiseen ja myöhemmin asunto-osakkeiden lunastukseen saa maksamalla varausmaksuna 7 % asunnon kokonaishinnasta. Omaksi-asunnot rakennetaan valtion takaamalla yhtiölainalla, jonka ehtona on 20 vuoden vuokraus eikä rakennuttajayhtiö saa tuona aikana myydä asuntoja kenenkään omistusasunnoiksi. Sopimuksen mukaisten vuosien (20 vuoden määräaikainen vuokrasopimus) jälkeen asukas voi lunastaa huoneistonsa osakkeet sopimuksentekohetkellä sovittuun lunastushintaan.

Kokonaisvuokra muodostuu pääomavuokrasta, lainanhoitokuluista sekä hoito- ja erillisvuokrasta. Varausmaksuna suoritettu ensierä (7 %) ja kuukausittain maksetut pääomavuokrat lasketaan asukkaan eduksi loppukauppahinnassa. Asumisaikana lainaa lyhennetään noin 70 % ja loput noin 30 % maksetaan lunastushintana, kun lopullinen asunto-osakkeiden kauppakirja allekirjoitetaan. Sopimuksessa rakennuttajayhtiö sitoutuu luovuttamaan vuokra-ajan kuluttua asunto-osakkeiden omistusoikeuden, mutta vuokralainen ei sitoudu ostamaan osakkeita. Asukkaalla on määräaikaisen sopimuksen irtisanomisen johdosta oikeus saada kauppahintakertymä takaisin tietyin edellytyksin. Asukkaalla on myös oikeus siirtää sopimus vuokranantajan suostumuksella vapaaseen hintaan, jolloin kauppahintakertymä siirtyy uudelle vuokralaiselle tietyin edellytyksin.

Verohallinto oli A:n hakemuksesta antanut ennakkoratkaisun, jonka mukaan varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus alkaa, kun A on saanut asuinhuoneiston hallintaansa vuokrasopimukseksi otsikoidun sopimuksen perusteella. Varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tässä vaiheessa sitä luovutuksen osaa, johon sitoudutaan vasta lopullisessa lunastussopimuksessa. Vuokrasopimukseksi otsikoidun sopimuksen perusteella varainsiirtoveron peruste on noin 72 prosenttia osakkeiden velattomasta hinnasta, josta määrästä lasketaan varainsiirtovero 2 prosenttia.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati hallinto-oikeudessa muun muassa varainsiirtoverolain 37 §:n veronkiertosäännöksiin vedoten ennakkoratkaisua muutettavaksi siten, että velvollisuus suorittaa asunto-osakkeista varainsiirtoveroa alkaa koko kauppahinnan osalta jo siinä vaiheessa, kun vuokrasopimukseksi nimetty asiakirja on allekirjoitettu ja huoneiston hallintaoikeus siirtyy A:lle. Myös A haki muutosta ja katsoi, että varainsiirtoverovelvollisuus alkaa vasta, kun lopullinen kauppakirja allekirjoitetaan.

Hallinto-oikeus hylkäsi oikeudenvalvontayksikön valituksen ja kumosi A:n valituksen johdosta Verohallinnon ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että kysymyksessä oleva vuokrasopimus ei ole osakkeiden omistusoikeuden luovutusta koskeva luovutuskirja, jonka perusteella olisi maksettava varainsiirtovero.

Perusteluinaan hallinto-oikeus totesi asuntojen rakentamiseen saadun valtion takaaman lainan ehdot huomioon ottaen, että asiassa ei ole ryhdytty muihin kuin sen varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisiin toimenpiteisiin siinä tarkoituksessa, että verosta vapauduttaisiin. Näin ollen sopimukseen ei voitu soveltaa varainsiirtoverolain 37 §:n veronkiertosäännöstä.

Varainsiirtoverollisessa arvopaperien siirrossa on tarkoitettu verottaa arvopaperin omistusoikeuden siirtoa. Kun otettiin huomioon, että rakennuttajayhtiö ei luovuta asunto-osakkeiden omistusoikeutta ja asunnon hallinta perustuu noin 20 vuoden määräaikaiseen vuokrasopimukseen, hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä oleva vuokrasopimus ei ole sellainen asunto-osakkeiden omistusoikeuden luovutusta koskeva sopimus, josta olisi suoritettava varainsiirtovero.

Tulevien lunastus- ja vuokraoikeuden siirtojen osalta hallinto-oikeus totesi, että tuolloin on otettava huomioon kulloinkin voimassaoleva lainsäädäntö. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että kyse on noin 20 vuoden määräaikaisesta vuokrasopimuksesta, hallinto-oikeus katsoi, että se ei voi antaa ennakkoratkaisua varainsiirtoveron maksuajankohdan osalta.

Varainsiirtoverolaki 1 §, 15 § 1 mom, 21 § 1 mom ja 37 §