VAT court allows taxpayer to cap construction service tax on costs exceeding market value per EU Directive.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court ruled that a construction service provider could limit VAT liability to the market value of the service when repair costs exceeded the original construction value. The taxpayer argued that taxing costs above market value violated the EU VAT Directive's requirement to base tax on market value. The court held that the national law's cost-based rule conflicted with the Directive and granted the taxpayer the right to restrict the tax base to the market value.
Legislator headnote
AI generatedArvonlisäverolain 31 §; Euroopan neuvoston direktiivi 2006/112/EY 27 artikla, 75 artikla ja 77 artikla: When construction costs exceed market value due to repairs, the VAT Directive requires tax to be based on market value, allowing the taxpayer to restrict the tax base accordingly.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittama elinkeinonharjoittaja oli rakennuttanut uudisrakennuskohteen, josta aiheutuneet rakentamiskustannukset nousivat korjaustöiden vuoksi kohteen käypää markkinahintaa suuremmaksi. Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko rakentamispalvelun oman käytön veroa suoritettava arvonlisäverolain 75 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti rakentamispalvelun välittömistä ja välillisistä kustannuksista myös siltä osin kuin kustannukset ylittävät käyvän markkina-arvon.
Hallinto-oikeus totesi, että arvonlisäverolain 31 § on rakentamispalvelujen omaa käyttöä koskeva erityissäännös, jonka soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa palvelu tuotetaan verovelvollisen verollista liiketoimintaa varten ja jonka säätäminen perustuu arvonlisäverodirektiivin 27 artiklan antamaan valtuutukseen. Arvonlisäverodirektiivin 77 artiklan mukaan veron peruste on 27 artiklassa tarkoitettujen palvelujen suoritusten osalta kyseisen liiketoimen käypä markkina-arvo ja näin ollen arvonlisäverolain 75 §:n 1 momentin 2 kohdan säännös poikkeaa direktiivin vaatimuksesta.
Rakennuspalvelun oman käytön veron perusteen määrittäminen välillisten ja välittömien kustannusten perusteella johtaa yleensä verovelvolliselle käypää markkina-arvoa edullisempaan lopputulokseen, kun veron perusteen ulkopuolelle jää kokonaan rakentamispalvelusta syntynyt voitto. Kuitenkin niissä tilanteissa, joissa rakentamispalvelun kokonaiskustannukset ovat esimerkiksi korjaustöiden takia nousseet palvelun käypää markkina-arvoa suuremmiksi, koituu ristiriita arvonlisäverodirektiivin 77 artiklan ja arvonlisäverolain 75 §:n
1 momentin 2 kohdan välillä verovelvollisen vahingoksi. Hallinto-oikeus katsoi arvonlisäverodirektiivin tulkintavaikutus huomioon ottaen, että tässä tilanteessa verovelvollisella on oikeus rajata veron peruste rakentamispalvelun käypään markkina-arvoon.
Arvonlisäverolaki 22 §, 31 § ja 75 § 1 mom 2 kohta
Hallituksen esitys arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993 vp)
Euroopan neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 26 artikla 1 kohta b alakohta ja 2 kohta, 27 artikla, 75 artikla ja 77 artikla
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet
Olli Kurkela, Aulikki Pitkänen ja Taina Hakkarainen (t).
Asian esittelijä Stina-Maria Lund.
KHO 4211/17 4.9.2017. Päätöstä muutetaan.