Administrative court dismissed VAT liability for employee who gave false transit data, citing EU law principles.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland partially revoked Customs' decisions imposing joint VAT liability on a company and its employee. While the company was found liable for goods moved from a free zone without customs declaration, the court held the employee should not be jointly liable for the resulting tax debt. The court reasoned that Finnish tax law rarely holds employees personally responsible for employer debts and noted the lack of detailed legislative analysis regarding such scenarios. Consequently, the court applied EU law principles to determine that the employee's false reporting did not justify imposing joint liability under the relevant VAT provisions.
Legislator headnote
AI generatedArvonlisäverolain 86 a § 2 mom; Arvonlisäverolain 86 b § 2 mom; Tullikoodeksin 203 artikla 3 kohda: The administrative court may exclude an employee from joint liability for VAT debts arising from customs violations if the legislation does not explicitly provide for such liability and general EU law principles preclude it.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A Oy:llä oli tullikoodeksin soveltamisasetuksen 799 b artiklassa tarkoitettu valvontatyypin II vapaa-alueella sijaitseva varasto, jossa varastoitiin Suomen kautta Venäjälle kuljetettavaa transitotavaraa. Tullin suorittamassa tarkastuksessa oli todettu, että varastokirjanpidon mukaan varastosta poistettujen tietokoneen suorittimien määrä (paino) oli ollut huomattavasti suurempi kuin varastointia seuraavassa lähtöpassituksessa oli ilmoitettu. Passitusilmoituksen oli laatinut yhtiön työntekijä B. B on asian tutkinnan yhteydessä kertonut, että tietokoneen suorittimien vientipassitus oli tehty ulkomaalaisen asiakasyhtiö C Ltd:n ilmoittamilla todellisuutta pienemmillä painoilla.
Tulli määräsi jälkikantopäätöksillä maksettavaksi arvonlisäveroa vuosina 2010 ja 2011 mainitusta varastosta tullivalvonnasta poissiirretyistä tavaroista. A Oy määrättiin yhteisvastuullisesti yhtiön työntekijä B:n kanssa vastuuseen yhteensä 3 542 826,28 euron arvonlisäveroista. Tulli katsoi B:n olevan vastuussa tullivelasta, koska hän oli A Oy:n edustajana antanut virheelliset tiedot varastointia seuraavaan passitusmenettelyyn.
Hallinto-oikeus totesi A Oy:n valituksen johdosta, että vapaa-alueen varastosta oli otettu tavaroita, joita ei ollut ilmoitettu passitettavaksi eikä asetettu varastosta oton jälkeen mihinkään muuhunkaan tullimenettelyyn. Nämä tavarat oli tullikoodeksin 203 artiklassa tarkoitetulla tavalla siirretty tullivalvonnasta säännösten vastaisesti. Tullivalvonnasta siirrettyjen tavaroiden osalta oli tapahtunut arvonlisäverolain 86 a §:n 2 momentissa tarkoitettu maahantuonti ja maahantuonnin arvonlisäverovelka oli syntynyt. Hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli kysymyksessä olevat tavarat tullivalvonnasta siirtäneenä henkilönä (oikeushenkilönä) tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja arvonlisäverolain 86 b §:n 2 momentin nojalla velvollinen suorittamaan tavaroiden maahantuonnista arvonlisäveron.
Työntekijä B:n osalta oli tutkittavana, onko hänet tullut määrätä yhteisvastuuseen maahantuonnin johdosta kannettavasta arvonlisäverosta sen vuoksi, että hän on antanut virheelliset tiedot varastointia seuraavaan passitusmenettelyyn.
Hallinto-oikeus totesi, että lainvalmistelussa on viitattu tuolloin voimassa olleeseen tullilain 44 §:ään, mutta ei ole yksityiskohtaisesti arvioitu niitä eri tilanteita, jotka tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan nojalla saattavat johtaa vastuuseen veron suorittamisesta. Suomen vero-oikeudessa on täysin poikkeuksellista, että yrityksen työntekijä, esimerkiksi kirjanpitäjä tai veroilmoituksen laatija, asetettaisiin yhteisvastuuseen työnantajan maksettavaksi määrätystä verosta.
Sovellettaessa arvonlisäverolain puheena olevaa viittaussäännöstä oli myös otettava huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja unionin oikeuden yleiset periaatteet.
Hallinto-oikeus kumosi jälkikantopäätökset siltä osin kuin ne oli kohdistettu B:hen.
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 201, 202 ja 205 artikla
Arvonlisäverolaki 2 § 2 mom, 86 a § 2 mom ja 3 mom 2 kohta, 86 b § 2 mom sekä 101 § 2 mom
Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista (tullikoodeksi) 203 artikla, 213 artikla ja 220 artikla 1 kohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-271/06, Netto Supermarkt kohta 28
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Terttu Villikka (t), Pirjo Järvenpää ja Tuula Karjalainen.
Asian esittelijä Pirjo Järvenpää.
Päätös ei ole lainvoimainen.