Administrative court dismisses church council's termination due to financial errors caused by external software issues.

Päätös, johon on haettu muutosta

X:n seurakunnan kirkkoneuvosto 24.11.2014 § 169

Oikeudenkäynnin kohde

Valittaja on ollut seurakunnan talouspäällikön virassa 1.1.2011 alkaen. Seurakunnan mukaan on osoittautunut, että valittaja ei selviydy työtehtävistään riittävällä tavalla. Valittajalle on annettu kirjallinen varoitus heinäkuussa 2014. Seurakunnan mukaan palkkaepäselvyydet ovat jatkuneet varoituksen antamisen jälkeenkin. Kirkkoneuvosto on irtisanonut valittajan talouspäällikön virasta ja myöhemmin hylännyt valittajan irtisanomispäätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

Asiassa on kysymys kirkkoneuvoston päätösten laillisuudesta. Asiassa on valituksen johdosta arvioitava, onko seurakunta voinut irtisanoa valittajan irtisanomispäätöksessä esittämillään perusteilla.

Irtisanomispäätöksen mukaan valittaja ei ole selviytynyt työtehtävistään riittävällä tavalla. Ongelmia on ollut taloushallinnon kirjanpidossa ja palkanlaskennassa, minkä johdosta luottamushenkilöt eivät ole saaneet täsmällistä tietoa seurakunnan taloudellisesta tilanteesta eivätkä työntekijät palkkojaan oikein ja ajallaan. Valittajan mukaan irtisanomisen perusteeksi esitetyt laiminlyönnit eivät ole olleet hänen toiminnastaan johtuvia. Valittajan mukaan palkanmaksussa tapahtuneet virheet ovat johtuneet Kirkon palvelukeskuksen toiminnasta sekä ohjelmisto-ongelmista, minkä lisäksi hänellä on seurakunnan ainoana taloushallinnon työntekijänä ollut liikaa töitä.

Asiassa on riidatonta, että palkanmaksussa on ollut ongelmia ja että seurakunnan tilikautta 2013 koskevassa tilintarkastuspöytäkirjassa on esitetty huomioita taloushallinnon kirjanpidon puutteista. Riidatonta on myös se, että seurakunta on liittynyt Kirkon palvelukeskukseen (jäljempänä Kipa) 1.9.2012. Kipa tuottaa valtakunnallisesti kirjanpidon ja palkanlaskennan palveluja muun muassa seurakunnille. Edelleen riidatonta on se, että valittaja on ollut seurakunnan ainoa taloushallinnon työntekijä 1.6.2013 lähtien. Palkanlaskentaan ja taloushallintoon liittyvät tehtävät ovat kuuluneet valittajan hoitaman talouspäällikön viran tehtäviin.

Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan asiassa on arvioiva, mistä taloushallinnon kirjanpidon ja palkanlaskennan ongelmat ovat johtuneet ja ovatko ongelmat johtuneet valittajasta johtuvasta syystä. Tämän jälkeen on arvioitava, onko seurakunnalla ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa valittaja. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

Seurakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa perustellut irtisanomista myös sillä, että valittaja oli poistunut kirkkoneuvoston oikaisuvaatimusta käsitelleestä kokouksesta vieden mukanaan seurakunnan tietokoneen ja muistitikun ja muun kokousaineiston, minkä seurauksena kokous oli jouduttu keskeyttämään. Hallinto-oikeus toteaa, että viranomainen ei voi enää oikeudenkäynnin aikana vedota uusiin irtisanomisperusteisiin päätöksensä tueksi. Näin ollen mainitulla irtisanomisen perusteeksi esitetyllä seikalla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa valittajan irtisanomisen laillisuutta.

Seurakunnan hallinto-oikeudelle ennen suullista käsittelyä toimittaman lisäselvityksen mukaan valittaja on vastoin kirkkoneuvoston päätöstä tallettanut Kipan palkkaohjelmaan taannehtivasti itselleen 1.8.2014 alkaen 15 prosenttiyksikön suuruisen vuosisidonnaisen palkanosan, minkä johdosta hänelle on maksettu perusteettomasti liikaa palkkaa. Seurakunnan mukaan menettelyä voidaan arvioida jopa työnantajaan kohdistuneena rikoksena. Taloushallinnon johtavan viranhaltijan teko merkitsee seurakunnan mukaan niin vakavaa luotettavuuden menettämistä, että valittajan virkasuhde olisi voitu purkaa. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei tule arvioitavaksi virkasuhteen purkamisen edellytysten täyttyminen ja että hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu rikosasioiden käsitteleminen. Hallinto-oikeus arvioi valittajan väitettyä virheellistä menettelyä osana irtisanomisperusteeksi ilmoitettuja palkanlaskennan ongelmia.

Sovellettavat säännökset

Kirkkolain 6 luvun 50 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä ilman asiallista ja painavaa syytä. Tällaisena syynä irtisanomiselle voidaan pitää virkasuhteeseen liittyvien velvoitteiden vakavaa rikkomista sekä sellaisten viranhaltijan henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi viranhaltija ei enää kykene selviytymään tehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

Saman pykälän 3 momentin mukaan viranhaltijaa, joka on laiminlyönyt virkasuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Osapuolten näkemykset

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Taloushallinnon kirjanpidossa ja palkanlaskennassa ilmenneiden ongelmien syyt

Suullisessa käsittelyssä on käyty yksityiskohtaisesti läpi palkanmaksussa ja taloushallinnossa esiintyneitä ongelmia, jotka seurakunnan mukaan ovat johtuneet valittajan puutteellisesta osaamisesta. Seurakunnan mukaan valittaja ei ole tehnyt vuokrien indeksitarkistuksia vuosittain vuoden 2011 jälkeen, minkä johdosta seurakunnalle on aiheutunut vuokratappiota. Seurakunnalle on aiheutunut tappiota myös virheellisesti veloitetusta haudankaivuusta sekä siitä, että valittaja ei ole toimittanut tilitoimistolle ajoissa Aino ja Olga Kämäräisen säätiön kirjanpidossa tarvittavia tositteita. Lisäksi seurakunnan määräaikaisten työntekijöiden palkanmaksussa on ollut toistuvasti ongelmia, ja valittaja on maksanut itselleen virheellisesti liian suurta palkkaa, joka on sittemmin peritty takaisin.

Valittajan kertoman mukaan väitettyihin puutteisiin hänen osaamisessaan on vedottu ensimmäisen kerran kirkkoneuvoston käsitellessä asiaa loppuvuodesta 2012. Seurakunta oli tuolloin jo liittynyt Kipaan. Valittajalle on annettu kirjallinen varoitus heinäkuussa 2014. Hallinto-oikeus päättelee palkanmaksun ja taloushallinnon ongelmien liittyvän ajallisesti seurakunnan Kipaan liittymiseen.

Hallinto-oikeus pitää edellä selostettuja palkanmaksussa ja taloushallinnossa ilmenneitä ongelmia kokonaisuutena merkittävinä seurakunnan toiminnan ja hallinnon asianmukaisen järjestämisen kannalta. Taloushallinto on merkittävä osa seurakunnan toimintaa, ja sen sujuminen on edellytys toiminnan asianmukaiselle järjestämiselle ja seurakunnan tehtävän toteuttamiselle. Valittajan omaa palkkausta koskevaa virhettä hallinto-oikeus ei pidä irtisanomisen edellytyksiä arvioitaessa ratkaisevana ottaen huomioon, että palkanlaskentaa koskevan esityksen hyväksynyt kirkkoherrakaan ei ollut virhettä huomannut. Asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä valittajasta syntyneen vaikutelman perusteella hallinto-oikeus arvioi valittajan työskentelyssä ilmenneiden ongelmien johtuneen tahallisuuden sijaan oma-aloitteisuuden puutteesta ja puutteellisesta osaamisesta.

Irtisanomisperusteen asiallisuus ja painavuus

Työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä ilman asiallista ja painavaa syytä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan. Valittajan irtisanomista on perusteltu sillä, ettei hän ole riittävällä tavalla selviytynyt työtehtävistään puutteellisen osaamisen johdosta. Hallinto-oikeus on edellä tässä päätöksessä arvioinut palkanmaksun ja taloushallinnon ongelmien johtuneen ainakin osittain valittajan puutteellisesta osaamisesta. Hallinto-oikeus toteaa, että puutteellinen osaaminen voi sinänsä olla kirkkolain 6 luvun 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste irtisanomiselle. Viranhaltijan työntekoedellytyksiin liittyvän syyn asiallisuutta ja painavuutta kokonaisuutena arvioitaessa merkitystä on annettava myös muun muassa viranhaltijan ja työnantajan asemalle sekä työn teettämiseen liittyviin erityispiirteisiin.

Seurakunnan liittyessä Kipaan seurakunnan taloushallinnossa työskenteli taloustoimiston toimistosihteeri ja valittaja talouspäällikkönä. Taloustoimiston toimistosihteerin virkasuhde on päättynyt 31.5.2013. Valittajan kertomuksen mukaan toimistosihteeri ei ollut hoitanut virkatehtäviään enää helmikuun 2013 jälkeen. Valittaja on talouspäällikkönä vastannut seurakunnan taloushallinnosta seurakunnan liittyessä Kipaan ja ollut pian liittymisen jälkeen taloushallinnon ainoa työntekijä. Todistajana kuultujen K:n, J:n, H:n ja N:n kertomusten perusteella seurakunnan taloushallinnon tehtävät ja työmenetelmät ovat muuttuneet oleellisesti seurakunnan liityttyä Kipaan. Suurin muutos on tapahtunut tehtävien jaossa Kipan ja seurakunnan kesken sekä uuden sähköisen ohjelman käyttöönotossa. Valittajan tehtävät talouspäällikkönä ja taloushallinnon ainoana työntekijänä ovat siten muuttuneet merkittävästi seurakunnan liityttyä Kipaan.

Asiassa on arvioitava, onko valittaja voitu irtisanoa puutteellisen osaamisen takia tilanteessa, jossa hänen työtehtävänsä ovat muuttuneet merkittävästi työnantajan uudelleenorganisoitumisesta johtuvasta syytä, ja onko irtisanominen ollut mainituissa olosuhteissa oikeasuhtainen toimenpide suhteessa palkanmaksussa ja taloushallinnossa olleisiin ongelmiin nähden.

Todistaja P on X:n seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen. P on suullisessa käsittelyssä kertonut kysyneensä valittajalta, pystyykö tämä selviytymään muuttuneista työtehtävistään. Samaa asiaa valittajalta oli tiedusteltu myös kirkkoneuvoston käsitellessä talouspäällikön tehtävien listaamista ja virkatehtävien ohjesäännön muutamista. Todistajan mukaan valittaja oli vastannut selviytyvänsä. Todistajan mukaan kirkkoneuvosto oli varannut määrärahaa taloushallinnon tehtävien ruuhkahuippujen selvittämiseen ja koulutukseen. Kirkkoneuvoston tuki valittajalle ei ollut kuitenkaan riittänyt, vaan valittajan vastuulla olevissa palkanmaksussa ja taloushallinnossa oli todistaja P:n mukaan ollut jatkuvasti ongelmia.

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeus on edellä kerrotuin perustein arvioinut irtisanomisen olevan lainvastainen. Valittajalla on siten ollut perusteltu syy saattaa asian laillisuus hallinto-oikeuden arvioitavaksi. Koska oikeudenkäynnin on arvioitava johtuneen viranomaisen virheestä ja päätökset valituksen johdosta kumotaan, olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi X:n seurakunta on velvoitettava korvaamaan valittajan kohtuullisena pidettävät oikeudenkäyntikulut 6 055,82 euroa laillisine korkoineen vaatimuksen mukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioiden valittajaa ei ole velvoitettava korvaamaan seurakunnan oikeudenkäyntikuluja.

Todistajan palkkion vahvistaminen

Seurakunta on nimennyt suulliseen käsittelyyn todistajaksi KHT, JHTT T:n. T on seurakunnan tilintarkastajana toimivan yhtiön B Oy:n tilintarkastaja. T on nimetty todistamaan teemasta "[t]ilintarkastajan havainnot X:n seurakunnan tilinpidon ja tilinpäätösten ongelmista. Millaista osaamista talouspäälliköltä voidaan edellyttää. Valittajan osoittama kirjanpidon ammattitaito ja osaaminen." T on vaatinut korvauksena todistamisesta 500 euroa. T:n mukaan hänelle on yrittäjänä syntynyt ansionmenetystä. Seurakunta on paljoksunut palkkiovaatimusta vedoten todistajan kertomuksen sisältöön. Seurakunnan mukaan todistaja ei ollut riittävästi valmistautunut todistamiseen, minkä vuoksi hänen kertomuksensa oli merkityksetön asian selvittämiseksi.

Hallintolainkäyttölain 49 §:ssä säädetään todistajalle maksettavista korvauksista. Todistajalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä. Asianosaisen on suoritettava korvaus nimeämälleen todistajalle.

Hallinto-oikeus toteaa, että T on saapunut suulliseen käsittelyyn eikä hän ole kieltäytynyt todistamasta. Hallinto-oikeus on velvoittanut T:n saapumaan oikeuteen suullisen käsittelyn päivänä kello 13.30. Suullisesta käsittelystä laaditun pöytäkirjan mukaan T:n kuuleminen on päättynyt kello 15.35. T on siten ollut käytettävänä todistajaksi yli kaksi tuntia. Hallinto-oikeus pitää T:n vaatimusta kohtuullisena korvauksena hänelle yrittäjänä syntyneestä ansionmenetyksestä. T:n todistajana antaman kertomuksen sisällöllä ei ole merkitystä harkittaessa hänen oikeuttaan korvaukseen. Koska seurakunta on T:n nimenneenä osapuolena velvollinen vastaamaan korvauksesta, seurakunta on velvoitettava maksamaan T:lle korvauksena todistamisesta kohtuullisena pidettävät 500 euroa.

Sovellettavat säännökset:

Kirkkolaki 6 luku 50 § 1 ja 3 mom., 7 luku 2 § 1 mom., 10 luku 1 § 1 mom. 2 kohta 2 § 1 mom. ja 24 luku 4 §

Hallintolaki 6 §

Hallintolainkäyttölaki 49 § ja 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Timo Tervonen, Mirjami Paso ja Anu Koivuluoma. Asian esittelijä Anu Koivuluoma.

KHO:n päätös 21.12.2017 taltionumero 6699: Päätöstä muutetaan