Administrative court allows police access to Social Insurance Institution data for murder investigation despite public access law secrecy rules.

Keskusrikospoliisi oli pyytänyt Kansaneläkelaitokselta tietoja koskien kadonnutta henkilöä ja hänen kahta perheenjäsentään käytettäväksi esitutkinnassa, joka koski epäiltyä henkirikosta. Keskusrikospoliisi oikeutettiin poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla saamaan pyydettyjä tietoja.

Hallinto-oikeus arvioi asiaa tarkemmin seuraavalla tavalla:

Asian tarkastelun lähtökohta

Hallinto-oikeus toteaa, ettei sillä ole ollut asiaa ratkaistessaan käytössä tietopyynnössä tarkoitettuja asiakirjoja. Valituksenalaisen päätöksen ja Kelan tehtävien perusteella hallinto-oikeus pitää kuitenkin ilmeisenä, että keskusrikospoliisin pyytämät asiakirjat ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä) julkisuuslain perusteella salaisia. Tietojen saamiselle tulee siten olla laissa säädetty poikkeusperuste. Keskusrikospoliisin tietopyyntöä on tarkasteltava poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n kannalta. Ratkaisevaa on se, estääkö oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 kohta Keskusrikospoliisin tietopyynnön hyväksymisen.

Keskeiset sovellettavaksi tulleet säännökset

Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin (29.7.1948/571) mukaan todistaa ei muun ohessa saa:

1) virkamies tahi julkista tehtävää tai asiaa toimittamaan valittu tai määrätty siitä, mitä hänen tässä toimessaan on salassa pidettävä.

Lain esityöt

Poliisilain esitöissä on otettu kantaa poliisin tiedonsaantioikeuden ja todistamiskiellon väliseen suhteeseen. Voimassa olevan poliisilain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 224/2010 vp, s. 87-89) mukaan 4 luvun 2 §:n 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan poliisilain 35 §:n 1 momenttia. Hallituksen esityksessä poliisilaiksi (HE 57/1994 vp, s. 9-11) lausutaan sittemmin poliisilain 35 §:ksi tulleen säännöksen perusteluissa muun ohella seuraavaa.

Hallinto-oikeus oli kiinnittänyt asian valmistelussa osapuolten huomiota KHO:n vuosikirjaratkaisuun KHO:2010:42 vastaavantyyppisessä tapauksessa. Hallinto-oikeus arvioi vuosikirjaratkaisusta ilmenevän tulkinnan merkitystä tälle asialle seuraavalla tavalla.

Hallinto-oikeus arvioi asian ratkaisuun vaikuttavaa yksityistä ja julkista etua sekä niiden vaikutusta laintulkintaan seuraavalla tavalla.

Hallinto-oikeus toteaa, että keskusrikospoliisi on pyytänyt Kelalta kaikkea sillä olevaa tietoa kadonneesta henkilöstä ja hänen kahdesta perheenjäsenestään. Tietopyynnön mukaan katoamiseen liittyvät olosuhteet ovat sittemmin johtaneet esitutkintaan ja tapausta tutkitaan tappona. Keskusrikospoliisin mukaan Kelan hallussa olevat tieto on mahdollisesti sellaista, mitä muualta ei ole saatavissa ja millä voi olla tutkinnan kannalta erityistä merkitystä. Keskusrikospoliisi ei ole pystynyt yksilöimään tarkemmin tietopyynnön kohdetta, koska se ei tiedä, mitä tietoa Kelalla mahdollisesti on kadonneesta ja tämän perheenjäsenistä. Hallinto-oikeus toteaa, että harkittaessa keskusrikospoliisin oikeutta tiedonsaantiin asiassa on arvioitava eri viranomaisten tehtäväalueita sekä tietojensaannin tarpeita suhteessa salassapitosäännöksillä suojattuun oikeushyvään eli tässä tapauksessa kadonneen henkilön ja hänen perheenjäsentensä yksityiselämän suojaan.

Poliisin tehtävänä on muun muassa rikosten selvittäminen. Hallinto-oikeuden arvion mukaan henkirikosten selvittämiseen liittyy erittäin vahva julkinen intressi. Valtiojärjestyksen perusteisiin kuuluu muun muassa yhteiskuntarauhan säilyttämisen vuoksi se, että henkirikokset pyritään selvittämään.

Hallinto-oikeus päätyi pääasiassa seuraaviin johtopäätöksiin.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus on tullut siihen johtopäätökseen, että tietopyynnön perusteen ja henkirikosten selvittämistä koskevan vahvan julkisen intressin johdosta poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin säännöstä ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n säännöstä on tulkittava siten, ettei virkasalaisuus estä tiedon ilmaisemista poliisille esitutkintaa varten.

Hallinto-oikeus ei kuullut niitä henkilöitä, joita tiedot koskivat. Hallinto-oikeus perusteli tältä osin ratkaisuaan seuraavalla tavalla.

Hallinto-oikeus toteaa, että tässä oikeudenkäynnissä on punnittu kadonneen henkilön perheenjäsenten yksityisiä intressejä. Lähtökohtaisesti asianosaisia tulisi kuulla tilanteessa, eikä harkita tämäntyyppisiä asioita heidän puolestaan kuulematta heitä. Nyt ratkaisu on kuitenkin perustunut paljolti julkiseen intressiin ja esimerkiksi kadonneen henkilön alaikäisen lapsen etu olisi joka tapauksessa tullut paljolti viran puolesta tarkasteltavaksi. Keskusrikospoliisi on myös vastineessaan tuonut esille, että epäilty rikos vaatii kiireellistä selvittämistä. Enempi kuuleminen olisi saattanut vaarantaa henkirikoksen tutkintaa. Tähän nähden hallinto-oikeus on ratkaissut asian kuulematta perheenjäseniä, joita nyt riidanalaisena olleet tiedot ovat koskeneet.

Sovelletut oikeusohjeet

Suomen perustuslaki 10 § 1 mom

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki 3 §, 22 §, 23 § 1 mom, 24 § 1 mom ja 29 § 1 mom 1 kohta

Hallintolainkäyttölaki 33 § ja 34 § 2 mom

Poliisilaki 1 §

Esitutkintalaki 7 luku 8 §

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 12 § 2 mom

Hallintolaki 34 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Mirjami Paso, Anu Koivuluoma ja Jukka Korolainen, joka myös esitteli asian.

Lainvoimainen