Administrative court dismissed appeal; 1979 firearm permit expired as a parallel permit after owner's death.

A:lle oli myönnetty vuonna 1979 pienoispistoolin hallussapitolupa. Lupatodistukseen tehdyn merkinnän mukaan aseen omisti B, jolla oli siihen hallussapitolupa. B, joka oli A:n isä, kuoli 24.3.2008 ja ase jäi A:n haltuun.

Poliisilaitos oli 4.3.2015 tekemällään päätöksellä ampuma-aselain 91 §:n nojalla ottanut poliisin haltuun A:n hallussa olleen B:n kuolinpesän jäämistöön kuuluvan pienoispistoolin, koska sen yksityistä käyttöä varten annettu hallussapitoon oikeuttava lupa oli rauennut luvanhaltijan B:n kuoltua 24.3.2008. Poliisilaitoksen päätöksen mukaan A:lla ollut saman aseen rinnakkaislupa oli rauennut samanaikaisesti. A oli kuitenkin pitänyt pienoispistoolia hallussaan ilman voimassa olevaa ampuma-aseen hallussapitolupaa.

A vaati valituksessaan poliisilaitoksen päätöksen kumoamista sillä perusteella, että hänellä oli aseeseen hallussapitolupa eikä rinnakkaislupa. A:n mukaan hänen hallussapitoluvassaan ei ollut merkintää siitä, että kyseessä olisi rinnakkaislupa.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen eikä muuttanut poliisilaitoksen päätöksen lopputulosta. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään seuraavasti:

Kun A:lle myönnettiin lupa ampuma-aseen hallussapitämiseen, voimassa olivat ampuma-aseista ja ampumatarpeista annettu laki (33/1933, jäljempänä kumottu laki) ja asetus (34/1933). Ampuma-aselaki (1/1998) kumosi 1.3.1998 voimaan tullessaan ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain ja asetuksen.

Poliisilaitoksen valituksen johdosta antamassa lausunnossa, johon Poliisihallitus on omassa lausunnossaan viitannut, on todettu muun muassa, että kumotun lain aikana lupakäytäntö johti siihen, että lakiin perustumatta lupia myönnettiin samaan aseeseen myös muille kuin aseen omistajille. Tällöin yleensä lupakorttiin merkittiin huomautukseksi aseen omistajatiedot, kuten tässäkin tapauksessa on tehty. Myöhemmin näitä alettiin kutsua rinnakkaisluviksi, vaikka laki ei edelleenkään tällaista käsitettä tuntenut. Nykyisen ampuma-aselain 66 §:n 2 momentin mukaan rinnakkaislupa raukeaa, kun

aseen varsinaisen luvan haltija kuolee. Myös kumotun lain aikaan aseen omistajan kuolema aiheutti muidenkin lupien raukeamisen.

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle kumotun lain aikana vuonna 1979 myönnettyä ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa pidettävä voimassa olevan ampuma-aselain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rinnakkaislupana, joka on ampuma-aselain 66 §:n 2 momentin nojalla rauennut, kun luvanhaltijan ja aseen omistajan B:n hallussapitolupa on hänen kuoltuaan vuonna 2008 rauennut ampuma-aselain 66 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla, ja onko poliisilaitoksen tämän johdosta tullut tehdä ampuma-aselain 91 §:n 1 momentin nojalla päätös ampuma-aseen ottamisesta poliisin haltuun.

Edellä selostettuun nähden A:lle vuonna 1979 B:n omistamaan aseeseen myönnettyä ampuma-aseen hallussapitolupaa on pidettävä ampuma-aselain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rinnakkaislupana. Koska B:n hallussapitolupa on hänen kuoltuaan vuonna 2008 rauennut ampuma-aselain 66 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla, on A:n rinnakkaislupa rauennut saman pykälän 2 momentin nojalla. B:n kuolinpesä ei ole ampuma-aselain 108 §:n 1 momentin mukaisessa kuuden kuukauden määräajassa ryhtynyt sanotussa lainkohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Näin ollen, kun yksityistä käyttöä varten annettu hallussapitoon oikeuttava lupa on rauennut, poliisilaitoksen on ampuma-aselain 91 §:n 1 momentin nojalla tullut tehdä päätös ampuma-aseen ottamisesta poliisin haltuun.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Riitta Huurre ja Kirmo Saastamoinen. Asian esittelijä Kirmo Saastamoinen.

Lainvoimainen