Administrative court allows tax appeal by non-statutory owner under general rights of defense provisions.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Eastern Finland quashed the Customs' decision to dismiss the taxpayer's appeal without examination. Although the taxpayer was not the registered vehicle owner and thus not the primary liable party under the Vehicle Tax Act, the court found a legitimate need for legal protection. Consequently, the court ruled that the Customs authority must process the appeal under the general provisions for rights of defense rather than dismissing it outright.
Legislator headnote
AI generatedAutoverolaki 4 § 1 mom.; 69 § 1 mom.; 74 a § 2 mom.: The general provisions regarding the rights of defense apply to any party with a legitimate interest in the tax proceeding, even if they are not the primary liable party defined in the specific liability section.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli tehnyt verotettavaa ajoneuvoa koskevan autoveroilmoituksen Tullille 22.8.2012. Autoveroilmoituksen perusteella Tulli oli 21.9.2012 tehnyt autoverotuspäätöksen, jolla A:lle oli määrätty maksettavaksi autoveroa 20 237,58 euroa. A oli 25.9.2012 suorittanut hänelle määrätyn autoveron. A oli sen jälkeen 28.9.2012 myynyt ajoneuvon B:lle, joka oli samana päivänä merkitty ajoneuvon omistajaksi ajoneuvoliikennerekisteriin.
A oli oikaisuvaatimuksessaan vaatinut muutosta autoverotuspäätökseen. Tulli jätti oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska A ei ollut autoverolain 4 §:ssä tarkoitettu verovelvollinen, vaan verovelvollinen oli B.
A valitti Tullin päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaati autoverotusta muutettavaksi valituksesta tarkemmin ilmenevin perustein.
Hallinto-oikeus kumosi Tullin päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että autoverolain 4 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan autoveroa on se, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Autoverolain 69 §:n 1 momentin mukaan veroviranomaisen veron määräämistä tai palauttamista koskevaan päätökseen haetaan muutosta päätöksen tehneeltä viranomaiselta kirjallisella oikaisuvaatimuksella. Autoverolain 74 a §:n 2 momentin mukaan mitä tässä laissa säädetään verovelvollisen oikeussuojakeinoista, sovelletaan myös muuhun kuin siihen, joka on 4 tai 5 §:n nojalla verovelvollisena.
Hallituksen esityksessä (HE 192/2008) on autoverolain 74 a §:n osalta todettu muun muassa, että tarvetta autoverolain oikeussuojakeinojen käyttöön voi olla muullakin kuin sillä, joka on autoverolain 4 §:n mukaan verovelvollisena. Pykälän 2 momentti sisältäisi yleissäännöksen, jonka mukaan verovelvollisen oikeussuojakeinoja sovellettaisiin myös muuhun kuin 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun verovelvolliseen.
Asiassa on riidatonta, että A ei ole käsiteltävänä olevassa autoveroasiassa autoverolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen, vaan verovelvollinen on B. Riidatonta on myös se, että A on suorittanut hänelle määrätyn autoveron. Asiassa on kysymys siitä, onko Tulli voinut jättää tutkimatta A:n tekemän oikaisuvaatimuksen sillä perusteella, että hän ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettu verovelvollinen.
Autoverolain 74 a §:n osalta hallituksen esityksessä (HE 192/2008) lausuttu huomioon ottaen A:lla on ollut asiassa tarvetta autoverolain oikeussuojakeinojen käyttöön, vaikka hän ei ole ollutkaan asiassa autoverolain 4 §:ssä tarkoitettu verovelvollinen. Näin ollen Tullin ei olisi tullut jättää A:n tekemää oikaisuvaatimusta mainitsemillaan perusteilla tutkimatta, vaan käsitellä oikaisuvaatimus autoverolain 74 a §:n nojalla saman lain 69 §:n mukaisena oikaisuvaatimuksena.
Sovelletut oikeusohjeet:
Autoverolaki 4 § 1 mom., 69 § 1 mom., 70 § 1 mom. ja 74 a § 2 mom.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta ja Riitta Huurre. Asian esittelijä Riitta Huurre.
Lainvoimainen