Sale of residence on farm triggers 20% penalty under Inheritance and Gift Tax Act s. 55(6).

A oli saanut lahjana kolme maa- ja metsätalouden harjoittamiseen käytettävää tilaa asuin- ja muine rakennuksineen. Lahjaverotusta toimitettaessa oli sovellettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n huojennussäännöstä.

Verohallinnon A:n pyynnöstä antaman ennakkoratkaisun mukaan maksuunpanematta jätettyä veroa ei maksuunpanna, vaikka A luovuttaa asuinrakennuksen enintään yhden hehtaarin tontilla ennen kuin viisi vuotta on kulunut lahjaverotuksen toimittamispäivästä. Ratkaisun perustelujen mukaan veroa ei maksuunpanna, koska maatalouden harjoittaminen jatkuu muulla lahjaksi saadulla tilakokonaisuudella.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ennakkoratkaisusta ja vaati uudessa ennakkoratkaisussa lausuttavaksi, että kyseisessä tapauksessa A:n maksettavaksi pannaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentin mukaisesti sanotun pykälän nojalla maksuunpanematta jätetty vero korotettuna 20 prosentilla.

A:n isoäidiltään 29.12.2009 lahjaksi saama maatila käsittää kolme tilaa, joilla sijaitsee noin 300 m2:n asuinrakennus, viljankuivaamo ja rantasauna. Maatilalla on peltoa 9,4 ja metsää 11,5 hehtaaria. Lahjaverotusta toimitettaessa A:lle myönnettiin perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukainen sukupolvenvaihdoshuojennus tonttimaata lukuun ottamatta. Huojennuksen piirissä olevan varallisuuden käyväksi arvioksi vahvistettiin 219 102 euroa, josta asuinrakennuksen osuus oli 157 000 euroa eli noin 72 %.

A oli viljellyt tilojen peltoja jo ennen lahjoitusta vuokrasopimuksen perusteella. Hän on viljellyt myös vuonna 2003 kuolleen isoisänsä 24 hehtaarin peltoalaa vuodesta 2001. Kyseisessä rakennuksessa A on asunut vuodesta 1996 alkaen. A:n aviomiehellä on oma maatilansa asuinrakennuksineen muutaman kilometrin etäisyydellä. A oli vuonna 2013 ostanut lähikaupungista isältään omakotitalokiinteistön, jolle A:n nelihenkisen perheen on tarkoitus muuttaa kaupassa pidätetyn viiden vuoden pituisen hallinto-oikeuden päätyttyä. A:n mukaan lahjaksi saadun asuinrakennuksen myymisellä ei ole vaikutusta maatalouden harjoittamiseen.

Hallinto-oikeus totesi, että verotus- ja oikeuskäytännössä on joissain tapauksissa katsottu, että verovelvollisesta riippumattomasta pakottavasta syystä tapahtunut luovutus ei johda huojennuksen menettämiseen. A:n esittämät syyt asuinrakennuksesta luopumiselle eivät kuitenkaan ole tällainen pakottava syy.

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentista tai muualtakaan laista ei ilmene, mitä tuossa lainkohdassa tarkoitetaan pääosalla maatilasta. Verohallinto on ennakkoratkaisussaan pitänyt ratkaisevana sitä, että itse maatalouden harjoittaminen ei supistu, kun luovutuksen kohteena on vain asuinrakennus. Tätä kantaa puoltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevan sääntelyn tarkoitus, maatalouden jatkamisen helpottaminen. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että A:lle hänen hakemuksestaan myönnetty sukupolvenvaihdoshuojennus on ollut varsin merkittävä helpotus siitä lahjaverosta, joka on määrätty maatilaan lahjoitushetkellä kuuluneen erilaatuisen omaisuuden käyvän arvon perusteella. Nyt on kysymys tuon lahjaveron maksuunpanemisesta. Pääosa tuon lahjaveron määräämisen perusteena olleesta maatilan käyvästä arvosta on asuinrakennuksen osuutta. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että luovuttaessaan asuinrakennuksen A luovuttaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentissa tarkoitetuin tavoin pääosan maatilasta.

Hallinto-oikeus lausui uutena ennakkoratkaisuna, että mikäli A luovuttaa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetun maatilan asuinrakennuksen ennen kuin viisi vuotta on kulunut lahjaverotuksen toimittamisesta, hänen maksettavakseen pannaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentin mukaisesti tämän pykälän nojalla maksuunpanematta jätetty vero korotettuna 20 prosentilla.

Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 6 mom