Oulun HAO 19.03.2014 14/0118/2 · Hallinto-oikeus

Muutoksenhakijalla ja hänen puolisollaan oli vakituinen asunto Y:n kaupungissa. Muutoksenhakija oli työskennellyt verovuonna O:n kaupungissa. Muutoksenhakijan puoliso oli ostanut O:n keskustassa sijaitsevan vuonna 1991 rakennetun 33 neliömetrin suuruisen asuinhuoneiston, jonka hän oli vuokrannut muutoksenhakijalle. Vuokrasopimuksen mukaan asunnon vuokra oli 250 euroa kuukaudessa sisältäen lämpö-, vesi- ja jätehuoltomaksun. Valituskirjelmään liitetystä muutoksenhakijan puolisoa koskevasta oikaisulautakunnan päätöksestä kävi ilmi, että kysymyksessä olevasta asunnosta oli maksettu verovuonna yhtiövastikkeita yhteensä 793,50 euroa, jolloin verotettavaksi vuokratuloksi oli jäänyt 456,50 euroa. Puoliso oli maksanut verovuonna asunnon hankintaan otetun lainan korkoja 618,24 euroa, joista viimeksi mainitulla oikaisulautakunnan päätöksellä oli hyväksytty kuluina vähennettäväksi verotettavaa vuokratuloa vastaava määrä 456,50 euroa.

Muutoksenhakija oli vuokrannut asuinhuoneiston puolisoltaan vuokrasta, jonka oli katsottava olevan olennaisesti alhaisempi kuin asuinhuoneiston käypä vuokra. Kun tämän lisäksi otettiin huomioon, että puolisoiden sopima vuokra ei ollut riittävä kattamaan edes asuinhuoneistosta suoritettuja yhtiövastikkeita ja asunnon hankintaa varten otetun lainan korkomenoja, asuinhuoneistoa ei voitu katsoa vuokratun muutoksenhakijalle aitoon vuokrasuhteeseen perustuen vaan perhesyistä. Hallinto-oikeus katsoi, että työasuntovähennystä koskevassa tuloverolain säännöksessä on tarkoitettu aitoa vuokrasuhdetta ja että työasuntovähennyksen myöntämisen edellytykset eivät siten täyttyneet.

Verovuosi 2009

Tuloverolaki 95 a § 1 mom