Administrative court dismissed tax deduction claim for interest as share transfer was artificial tax avoidance.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland dismissed the taxpayer's claim to deduct interest payments made to a Danish parent company. The court found that the internal share transfer was structured solely to avoid corporate tax on consortium assistance and interest deductions, lacking genuine economic substance. Consequently, the interest expenses were deemed non-deductible under Finnish tax law because the shares were not used for the subsidiary's business operations.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolaki 9 §; Elinkeinotulon verottamisesta annettu laki 7 §: When a share transfer within a group is motivated exclusively by tax avoidance without independent economic justification, the resulting interest payments are not deductible business expenses.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Konserniin hankittu suomalainen yhtiö oli vuodesta 2006 lähtien antanut sivuliikkeelle konserniavustusta. Sivuliikkeen saama konserniavustus ei ollut tanskalaisessa pääliikkeessä verotettavaa tuloa eikä sivuliikkeen maksama korko suomalaisen yhtiön osakkeet myyneelle yhtiölle ollut sivuliikkeen pääliikkeelle vähennyskelpoinen meno. Järjestelyn seurauksena suomalaisen yhtiön verotettava tulo oli laskenut vuosittain merkittävästi kun sen liiketoiminnan tuotot oli kanavoitu konserniavustuksin sivuliikkeelle. Sivuliike ei puolestaan maksanut saamistaan konserniavustuksista veroa kun sen Tanskaan maksamat korkokulut kattoivat saadun konserniavustuksen.
Verotarkastuksen yhteydessä Tanskan veroviranomaisilta saadun tiedon mukaan suomalaisen yhtiön osakkeet myyneen konserniyhtiön tuloverotus Tanskassa tapahtui konsolidoitusti muiden tanskalaisten konserniyhtiöiden kanssa, mikä mahdollisti konserniyhtiöiden tuloksen tasauksen Tanskassa. Sivuliikkeen mukaan maksettu korko oli saajalleen veronalaista tuloa Tanskassa. Sivuliike ei ollut kuitenkaan esittänyt tarkempaa selvitystä siitä, oliko koron saajaa Tanskassa tosiasiassa verotettu.
Hallinto-oikeus totesi, että suomalaisen yhtiön omistuksen uudelleenjärjestelyllä ei ollut tosiasiallista taloudellista merkitystä sivuliikkeen tai suomalaisen yhtiön kannalta, jollei rakenteella saavutettuja verovaikutuksia otettu huomioon. Lainavastuun siirtäminen konsernin sisällä ei ollut parantanut koko konsernin rahoitustilannetta. Järjestelyjen syiksi esitettyjä Tanskan verolainsäädännön vaatimuksia ei myöskään voitu pitää verotuksesta riippumattomana liiketaloudellisena syynä osakkeiden siirtämiseksi sivuliikkeelle. Operatiivisten toimintojen uudelleenjärjestelyllä tai suomalaisen yhtiön valvonnalla ei ollut merkitystä osakkeiden omistuksen kannalta eikä pankkien asiaan ehkä liittyvillä vaatimuksilla ollut verotuksessa sitovaa vaikutusta.
Hallinto-oikeus katsoi, että sanotulle järjestelylle, jossa suomalaisen yhtiön osakkeet oli edellä sanotun tavoin myyty konsernin sisällä ja allokoitu edelleen Suomessa sijaitsevalle sivuliikkeelle, oli annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta ja, että järjestelyihin oli ryhdytty yksinomaan verotuksellisista syistä tarkoituksena vapautua suoritettavasta verosta konserniavustusjärjestelmää ja korkovähennystä hyödyntämällä vailla verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia perusteita. Koska osakkeet eivät olleet sivuliikkeen harjoittaman liiketoiminnan varoja, sivuliikkeen Tanskaan maksamat korkomenot eivät olleet sivuliikkeelle elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnasta johtuneita korkomenoja.
Tuloverolaki 9 § 1 mom 2 kohta, 9 § 3 mom, 10 § 2 kohta ja 13 a § (1549/1995)
Elinkeinotulon verottamisesta annettu laki 7 § ja 18 § 1 mom 2 kohta
Verotusmenettelystä annettu laki 26 § 4 mom ja 28 §
Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus 5 artikla 1 ja 2 kappale, 7 artikla 1, 2 ja 3 kappale, 9 artikla 1 ja 2 kappale, 27 artikla 1, 2 ja 4 kappale
Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 artikla (Nykyisin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artikla)
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Pertti Risu (t) ja Marianne Lastikka.
Asian esittelijä Marianne Lastikka.
KHO:n päätös 19.5.2016 taltio 2147/16. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.