Administrative court dismissed tax deduction claim for licensing fees as inherent group benefits.

Suomalainen yhtiö A ja sen kanssa samaan konserniin kuuluva sveitsiläinen yhtiö ovat solmineet kesäkuussa 2004 lisenssisopimuksen, jonka perusteella yhtiö A maksaa lisenssimaksua (rojaltia) sveitsiläisen yhtiön rekisteröimän konsernin nimen ja logon käyttöoikeudesta. Mainitun lisenssisopimuksen perusteella suomalaisella yhtiöllä on oikeus käyttää sanottua nimeä ja logoa sopimuksessa määritellyllä alueella, joka käsittää yhtiön liiketoiminnan markkina-alueen eli Suomen. Suomalainen yhtiö A on käyttänyt vuodesta 1989 lähtien sopimuksen tarkoittamaa tuotemerkkiä ja konsernin nimi on sisältynyt sen toiminimeen vuodesta 1995 alkaen.

Asiassa oli ratkaistavana ovatko yhtiö A:n sopimuksen perusteella sveitsiläiselle yhtiölle suorittamat maksut yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia kun otettaan huomioon verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n (1558/1995) ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n säännökset.

Yhtiö A on kuulunut nyt kyseessä olevaan konserniin vuodesta 1981 lähtien. Ennen vuotta 2004 yhtiöiden välillä ei ollut tuolloin tehtyä sopimusta vastaavaa sopimusta eikä vastaavia lisenssimaksuja ollut suoritettu, vaikkakin suomalainen yhtiö on kuulunut vastaavalla tavalla vastaavan tyyppisissä olosuhteissa konserniin. Tehty sopimus kattoi sanamuotonsa perusteella konsernin nimen ja logon käyttöoikeuden. Toisaalta yhtiö asian käsittelyn yhteydessä esitti, että se maksaa sopimuksen tarkoittamaa lisenssimaksua paitsi sopimuksen tarkoittamasta nimestä ja logosta myös konsernin brändin pehmeämmistä puolista, joita ovat konsernin missio ja arvot.

Verotarkastuskertomuksen mukaan nyt puheena oleva nimi ja logo yhtiön nimenä ja logona on vakiintunut Suomessa jo ainakin vuodesta 1989 lähtien. Yhtiöstä saatujen tietojen mukaan sen toimiala ja asiakkuudet ovat vakiintuneita ja asiakassuhteet pääasiassa pitkäkestoisia. Osa asiakkuuksista on ajalta ennen konsernin nimen käyttöä. Yhtiön selvityksen mukaan täysin uusia asiakassuhteita syntyy harvakseltaan. Yhtiö on myös selvittänyt, että sen suurimmat asiakkuudet ja niiden prosentuaaliset osuudet myynneistä eivät ole merkittävästi muuttuneet vuoden 2000 jälkeen.

Edellä sanottuun nähden ja kun otettiin huomioon muu asiassa esitetty selvitys hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö ei ollut osoittanut, että sen valituksessa esittämän laskelman mukaisen rutiinituoton ylittävä tuotto tai osa siitä, olisi syntynyt nimenomaan tehdyn sopimuksen ansiosta. Näin ollen ja kun otettiin huomioon asiassa saatu selvitys kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:lle konsernin nimestä ja logosta sekä konsernin missiosta ja arvoista mahdollisesti syntyneet hyödyt ovat sellaisia konserniin kuulumisesta syntyneitä etuja, joista konserniyhtiöillä ei voida katsoa olevan perustetta veloittaa toista konserniin kuuluvaa yhtiötä. Yhtiön ei näin ollen voitu katsoa saaneen konsernin nimen ja logon tai mission ja arvojen perusteella sellaista hyötyä, josta sen liiketaloudelli­sesti olisi ollut perusteltua maksaa erikseen korvausta toiselle konserniyhtiölle. Hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen.

Laki verotusmenettelystä 31 § (1558/1995)

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §

Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen

(SopS 89-90) artikla 9

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Pertti Risu (t) ja Matti Haapaniemi.

Asian esittelijä Katja Saukkonen.

KHO:n päätös 28.6.2016 taltio 2894/16. Valituslupahakemus hylätään.