Administrative court dismissed family care fee claim as child's placement was private, not state-initiated foster care.

A ja B olivat hakeneet X:n kaupungilta perhehoidon palkkiota, kulukorvauksia ja käynnistämiskorvausta alaikäisen lapsenlapsensa C:n hoidosta. Viranhaltija ja sosiaali- ja terveyslautakunta olivat hylänneet hakemuksen, koska C ei ollut ennen A:n ja B:n hakemuksen tekemistä ollut X:n kaupungin lastensuojelun asiakkaana eivätkä X:n kaupungin sosiaalityöntekijät olleet missään vaiheessa edes harkinneet C:n huostaanottoa ja kodin ulkopuolelle sijoittamista.

Lastensuojelulain 32 §:n 1 momentin mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena. 32 §:n 3 momentin mukaan henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.

Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) mukaan lastensuojelulain 32 §:ää sovelletaan tilanteessa, jossa harkitaan lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle. Pykälän 3 momentti on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa lapsen huostaanotto voidaan välttää siirtämällä lapsen huolto muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle.

Hallinto-oikeus käsitteli asian perhehoitajan palkkiota ja kulukorvausta koskevana hallintoriitana ja hylkäsi hakemuksen.

C:stä oli tehty helmikuussa 2009 nimetön lastensuojeluilmoitus, joka koski huolta C:n vähäisestä pukeutumisesta ja C:n vaikeuksia äitinsä kanssa, muun muassa C:n väkivaltaisuutta äitiään kohtaan. C ei ollut ennen tätä ollut X:n kaupungin lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojeluilmoituksen johdosta sosiaalityöntekijät tekivät kotikäynnin, jolla ei herännyt suurempaa huolta C:n tilanteesta, ja lastensuojelutarpeen selvitys päätettiin. C:lle aloitettiin huhtikuussa 2009 perheneuvolan käynnit, jotka jatkuivat marraskuulle 2010. Perheneuvolassa marraskuussa 2009 pidetyssä verkostopalaverissa todettiin, että C asuu enimmäkseen isovanhempiensa luona ja että C:n koti on isovanhempien luona. A ja B selvittivät toukokuussa 2010 lastensuojelusta mahdollisuutta saada taloudellista tukea C:n kasvatukseen ja huolenpitoon. Heille luvattiin tukea C:n harrastuksiin.

Syksyllä 2011 C:llä oli ongelmia koulunkäynnin kanssa, ja hänestä tehtiin jälleen lastensuojeluilmoitus, kun hän oli istunut kolmannen kerroksen ikkunalla ja uhannut itsemurhalla. Sosiaalityöntekijä ja koulupsykologi katsoivat tällöin, että C saa tarvitsemansa avun psykiatriselta erityissairaanhoidolta. Asumista A:n ja B:n luona pidettiin C:n edun mukaisena. C oli syksyn aikana kahdesti osastohoidossa nuorisopsykiatrian osastolla käytösoireiden, ahdistuneisuuden ja itsetuhoisten ajatusten vuoksi. Osastohoitojaksojen aikana C:n käyttäytyminen oli nopeasti koostunut ja rauhoittunut. C:n lastensuojelun asiakkuus aloitettiin joulukuussa 2011, ja hänelle oli tukitoimina järjestetty toimintaterapeutin tapaamisia, tukiperheviikonloppuja sekä taloudellista tukea lastensuojelullisesti merkittävissä menoissa.

Hallinto-oikeus katsoi, että C:n asumisjärjestelyyn isovanhempien luona oli päädytty C:n äidin ja A:n ja B:n keskinäisellä sopimuksella. Vaikka C:n asumista isovanhempien luona oli pidetty C:n edun mukaisena, ei sosiaalitoimi ollut myötävaikuttanut C:n sijoitukseen A:n ja B:n luokse, vaan kyseessä oli yksityinen sijoitus. Yksityinen sijoitus ei luo lapsen tosiasialliselle huoltajalle oikeuksia esimerkiksi perhehoitajalain mukaisiin palkkioihin ja kulukorvauksiin.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen ja katsoi, ettei C:n huostaanotolle tai avohuollon sijoitukselle kodin ulkopuolelle ole ollut lastensuojelullisia perusteita vuonna 2009 eikä vuonna 2011, eikä näitä toimenpiteitä ollut edes harkittu. Myöskään avohuollon tukitoimia ei ollut järjestetty ennen kuin C:n lastensuojelun asiakkuus on alkanut joulukuussa 2011, koska näille ei ollut tarvetta. Sosiaalitoimi ei siten ollut A:n ja B:n väittämällä tavalla pyrkinyt välttämään kustannusvastuutaan olemalla myötävaikuttamatta C:n yksityiseen sijoitukseen. Lastensuojelulain 32 § ei tullut sovellettavaksi, eikä X:n kaupungilla muutoinkaan ollut velvollisuutta maksaa A:lle ja B:lle heidän vaatimiaan perhehoitajalain mukaisia palkkioita ja korvauksia. Sitä vastoin A:ta ja B:tä oli tarvittaessa tuettava lastensuojelulain 81 §:n 3 momentin mukaisesti avohuollon tukitoimin lapsen hoidon ja kasvatuksen edistämiseksi, kuten kunnassa oli jo tehtykin.

Lastensuojelulaki 32 §

Lastensuojelulaki 37 §

Lastensuojelulaki 40 §

Lastensuojelulaki 81 §

KHO:n päätös 15.12.2015 taltionumero 3721. KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Ks. KHO:n lyhyt ratkaisuseloste.