Administrative court ruled payments to self-employed drivers were wages due to employer control and lack of own equipment.

Oikeuskysymyksenä oli, olivatko kahdelle ennakkoperintärekisteriin merkitylle yrittäjälle kuljetusliikkeen autojen ajamisesta maksetut suoritukset palkkaa vai työkorvausta.

P on vuosina 2004 ja 2010 toiminut työsuhteisena autonkuljettajana kuljetus­liike X Oy:n palveluksessa. Vuosina 2005 ja 2006 hän on toiminut yksityisyrittäjänä toiminimellä T:mi P ja veloittanut X Oy:tä autonkuljettajapalveluista tehtyjen työtuntien mukaan. Tuntiveloituksen lisäksi hän on veloittanut arvonlisäveron. T:mi P on ollut merkittynä ennakkoperintärekisteriin 1.4.2003 - 12.7.2007 ja arvonlisäverovelvollisuus­rekisteriin 1.4.2003 - 31.1.2007.

M on kuljettanut X Oy:n autoja vuodesta 2005 alkaen. Hän on laskuttanut työstä saamansa korvauksen ensin M Ky:n nimissä ja vuodesta 2010 alkaen K Oy:n nimissä. M Ky on ollut merkittynä ennakkoperintärekisteriin 13.2.2003 - 3.5.2010 ja arvonlisäverovelvollisuusrekisteriin 12.2.2003 - 31.12.2009. K Oy on merkitty ennakkoperintärekisteriin 28.3.2000 ja arvon­lisävero­velvollisuus­rekisteriin 1.1.2002.

Verotarkastuksessa on katsottu, ettei P:n ja M:n toiminta ole poikennut X Oy:n työsuhteessa olevien autonkuljettajien työtehtävistä. Molemmat ovat ajaneet X Oy:n omistamia autoja ja olleet työssään yhtiön johdon ja valvonnan alaisia.

Verohallinto on katsonut P:lle ja M Ky:lle maksetut suoritukset P:n ja M:n palkaksi. M:n työstä K Oy:lle maksettujen suoritusten osalta ei sen sijaan ole maksuunpantu ennakonpidätystä ja sosiaaliturvamaksua, koska ei ole riittävän varmasti näytetty, ettei kyse ole työvoimanvuokrauksesta.

X Oy:n mukaan T:mi P ja M Ky on merkitty ennakko­perintä­rekiste­riin ja ne ovat itse huolehtineet vakuutuksistaan, työasuistaan, kirjan­pidostaan, puhelinliittymistään sekä terveyspalveluistaan. Niiden tuntiveloitus on ollut autonkuljettajan tuntipalkkaa korkeampi, ja laskut ovat sisältäneet arvon­lisäveroa. Ne ovat saaneet työn suorittamisen ohjeistuksen T Oy:ltä, jonka ajoja X Oy on ajanut. Lisäksi molemmat ovat jonkin verran työskennelleet myös muille toimeksiantajille. X Oy on huomauttanut, ettei laissa edellytetä, että yrittäjällä tulee olla omaa kuljetuskalustoa. P.n ja M:n ajotaito on heidän panoksensa yrityksiinsä.

Hallinto-oikeus totesi ettei ennakkoperintälaissa määritellä siinä tarkoitetun työsuhteen käsitettä, eikä ennakkoperintälaissa ole viittausta muuhun lainsäädäntöön. Ratkaistaessa, onko muodostunut ennakkoperintälaissa tarkoitettu työsuhde, kiinnitetään kuitenkin huomiota samoihin kriteereihin kuin työ­oikeuden tulkinnoissa. Ennakkoperintälakia koskevassa oikeuskäytännössä on siten palkan ja työkorvauksen rajaa vedettäessä kiinnitetty huomiota muun muassa työn johto- ja valvontaoikeuteen, työvälineiden omistamiseen, yrittäjäriskiin, vastuuseen, maksettavan korvauksen määräytymiseen ja sosiaaliturvan järjestämiseen. Eri tekijät ovat painoarvoltaan erilaisia ja ratkaisu tehdään kokonaisarviointina. Osapuolten ilmaisema käsitys ei ole ratkaiseva, jos tosiasiat eivät tue sitä.

T:mi P:llä ja M Ky:llä ei ole ollut omaa kuljetuskalustoa eikä liikennelupaa, vaan toiminta on käsittänyt pelkästään P:n ja M:n ajosuoritteen. X Oy ei ole esittänyt selvitystä siitä, että P:n ja M:n työsuoritusten johto ja valvonta olisi tosiasiassa poikennut työsopimuksen nojalla työskennelleistä kuljettajista. P:n ja M:n työstä maksettuja korvauksia on siten yhtiön esittämistä työkorvaukseksi katsomista puoltavista seikoista huolimatta kokonaisuutena arvioiden pidettävä ennakkoperintälaissa tarkoitettuina työsuhteen perusteella maksettuina palkkoina.

Ennakkoperintälaki 9 § 1 mom

Ennakkoperintälaki 13 §

Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta 4 § 1 mom

Koko jaoston istunto, äänestys 6 - 2

Eri mieltä olleet jäsenet kumosivat toimitetut maksuunpanot seuraavin perustein:

T:mi P ja M Ky ovat järjestäneet muun muassa sosiaaliturvansa, vakuutuksensa ja terveydenhuoltonsa. Omaa kuljetuskalustoa ei voida pitää edellytyksenä työkorvauksen maksamiseen. P:llä ja M:llä ei ole ollut työsuhde­turvaa, ja he ovat vastanneet sopimiensa kuljetusten suorittamisesta. Vaikkei P:n ja M:n työsuoritus sinänsä ole poikennut työsuhteessa olevista kuljettajista, heidän toiminnassaan on ollut yrittäjäriski ja heidän asemansa on ollut erilainen. Verotarkastuksessa ei ole saatu sellaista selvitystä, jonka perusteella X Oy:n maksamia korvauksia olisi pidettävä ennakkoperintälaissa tarkoitettuina palkkoina vastoin yhtiön ja T:mi P:n sekä M Ky:n kanssa tekemiä sopimuksia. Koska T:mi P ja M Ky on merkitty ennakkoperintärekisteriin, työkorvauksista ei ole tullut toimittaa ennakonpidätystä.

KHO:n päätös 16.6.2015 taltionumero 1705. KHO ei muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut:

Asiassa saadun selvityksen mukaan T:mi P on vuonna 2006 veloittanut X Oy:tä autonkuljetuspalveluista yhteensä 1 667 tunnilta ja M Ky yhteensä 1 183 tunnilta. M Ky on vuoden 2008 tammikuusta vuoden 2009 maaliskuulle saakka veloittanut X Oy:tä autonkuljetuspalveluista yhteensä 2 402 tunnilta. Kun otetaan huomioon P:n ja M:n ajosuoritusten suuri määrä sekä edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.