Administrative court dismissed agency's correction of benefits due to lack of applicant consent and procedural flaws.

Paikallinen työ- ja elinkeinotoimisto oli myöntänyt kahdelle henkilölle julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain ja sen nojalla annetun asetuksen perusteella liikkuvuusavustusta vuoden 2013 puolella, vaikka julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettu laki oli kumonnut mainitut säännökset 1.1.2013 lukien.

Viranomainen peruutti tekemänsä päätökset asiavirheenä.

Etuuden hakijat valittivat päätöksistä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus kumosi oikaisupäätökset, koska päätöksen virheellisyys ei ollut johtunut hallintolain 50 §:n vaatimalla tavalla asianosaisen omasta menettelystä ja koska korjaamiseen ei ollut asianosaisten suostumusta. Valittajilla oli oikeus alkuperäisillä päätöksillä myönnettyyn etuuteen.

Hallinto-oikeus tarkasteli hallintopäätöksen pysyvyyttä ja asiaa muutenkin laajemmin seuraavalla tavalla:

1. Asian tutkittavaksi ottaminen

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettu laki on tullut voimaan 1.1.2013. Siirtymäsäännöksessä ei ole määrätty erikseen muutoksenhakua koskevien säännösten voimaantulosta. Yleisesti hyväksytyn periaatteen mukaan lain menettelysäännökset astuvat heti voimaan, ellei laissa ole toisin säädetty. Sekä lain säännös että oikeusperiaate johtavat samaan lopputulokseen, jonka mukaan muutoksenhakumenettelyyn sovelletaan 1.1.2013 voimaan tullutta lakia.

Mainitun lain 14 §:n 1 ja 2 momentin mukaan viranomaisen päätökseen on haettava ensin oikaisua ja asianosaisella on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen vasta oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa viranomainen on omasta aloitteestaan oikaissut päätöstään. Tilanne poikkeaa olennaisesti säännönmukaisesta tilanteesta, jossa etuutta hakenut asianosainen valittaa kielteisestä päätöksestä. Asiassa on tulkinnanvaraista, olisiko viranomaisen itseoikaisupäätökseen tullut ensin hakea oikaisua viranomaiselta ja vasta sitten valittamalla hallinto-oikeudelta. Viranomainen on kuitenkin nyt antanut päätöksiinsä valitusosoituksen hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeus tähän kysymykseen enemmälti kantaa ottamatta otti riidan ratkaistavakseen, koska asian palauttaminen oikaisuvaatimuksena käsiteltäväksi olisi käytännössä vain viivästyttänyt riidan ratkaisua.

Yleisen oikeusperiaatteen mukaan asiavirheen korjaamista koskeva päätös on valituskelpoinen niiltä osin kuin aiempaa päätöstä on korjattu. Valittajille myönnetty etuus on nyt peruutettu, joten itseoikaisupäätös käytännössä kohdistuu koko alkuperäiseen päätökseen. Myös perustuslain 21 §:n 1 momentin perusteella oli selvää, että valittajilla oli nyt oikeus riitauttaa etuuden peruuttaminen tuomioistuimessa.

Hallinto-oikeus otti asiat ratkaistavakseen hallintovalituksena.

2. Oikeudellinen arvio pääasiasta

Hallinto-oikeus totesi, että hallintopäätösten korjaaminen asianosaisen vahingoksi on ylipäätään henkilön perustuslailla suojattuihin etuihin kohdistuvaa poikkeusmenettelyä. Se voi tapahtua ainoastaan laissa erikseen säädetyssä menettelyssä ja laissa erikseen säädetyillä edellytyksillä. Hallintopäätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi muutoin kuin säännönmukaisen muutoksenhaun kautta on säädetty suppeaksi paljolti sen vuoksi, että tällä annetaan asianosaiselle luottamuksensuojaa ja turvataan yleisesti päätösten julkista luotettavuutta. Yleisesti voidaan todeta, että pelkkä päätöksen virheellisyys ei suoraan johda oikeuteen korjata hallintopäätöstä oikaisemalla, ylimääräisellä muutoksenhaulla tai takaisin perinnällä. Korjaamiselle on säädetty lisäedellytyksiä laissa ja korjaamisessa on otettava suoraan erityislain nojalla tai ainakin yleisenä oikeusperiaatteena huomioon kohtuullisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

Tässä asiassa oli kysymys ainoastaan siitä, onko TE-toimistolla ollut oikeus peruuttaa avustuksen maksaminen oikaisemalla alunperin tekemiään etuuspäätöksiä.

Viranhaltija on myöntänyt päätöksillään 10.1.2013 valittajille liikkuvuusavustusta julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) perusteella, vaikka mainittu mainittu laki on kumottu julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nojalla 1.1.2013 alkaen.

Päätös on perustunut hallintolain 50 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla ilmeisen väärän lain soveltamiseen. Mainitun pykälän 2 momentin perusteella päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi vaatii lähtökohtaisesti asianosaisen suostumusta. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Viranomainen ei ole väittänytkään, että virhe olisi lainkaan johtunut asianosaisen omasta menettelystä vaan kysymys on ollut lainmuutokseen liittyneestä viranhaltijalle tapahtuneesta inhimillisestä erehdyksestä. Viranomaisella ei ollut oikeutta oikaista päätöstä hallintolain 50 §:n 2 momentin perusteella, koska siihen olisi vaadittu asianosaisten suostumus.

Asiassa oli vielä harkittava, oliko avustuspäätös ollut mitätön. Päätöksen mitättömyys vaatii päätökseltä niin selvää virheellisyyttä, että päätös ei voisikaan synnyttää mitään oikeusvaikutuksia. Sekä kumotun julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain että 1.1.2013 voimaan tulleen työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain yhtenä keskeisenä tarkoituksena on työvoiman tarjonnan edistäminen ja siihen liittyen erilaisten taloudellisten etuuksien jakaminen. Nyt kysymyksessä oleva työhön menemiseen myönnetty avustus on sopusoinnussa kummankin lain tarkoituksen kanssa, koska sen tarkoituksena on ollut mahdollistaa valittajien matkaa kotipaikkakunnalta Värtsilästä siivoustöihin Kittilään. Liikkuvuusavustuksen myöntämistä koskevat päätökset eivät olleet selvästikään olleet mitättömiä.

3. Lopputulos

Viranomaisella ei oollut oikeutta oikaista 10.1.2013 tekemiään päätöksiä asianosaisten vahingoksi. Oikaisua koskevat päätökset oli sen vuoksi kumottava. Valittajilla oli 10.1.2013 tehtyjen päätösten mukaisesti oikeus liikkuvuusavustukseen.

Viranomaisella ei ollut ylipäätään oikeutta alkuperäisten päätösten oikaisemiseen. Hallinto-oikeudella ei näin ollen ollut tarvetta ottaa kantaa 10.1.2013 tehtyjen etuuspäätösten lainmukaisuuteen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden ylituomari Veijo Tarukannel sekä hallinto-oikeustuomarit Päivi Toivanen ja Jukka Korolainen, joka myös esitteli asian.

Lainvoimainen