Administrative court allows private grave permit for living person based on constitutional freedom of religion and personal conviction.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland ruled that a permit for a private grave may be granted to a living person, overturning the Area Administration Centre's rejection. The Centre had argued that permits only apply post-mortem, but the court found no such restriction in the Grave Management Act or the Constitution. Consequently, the court held that the applicant's sincere religious convictions and family wishes constituted sufficient grounds for approval.
Legislator headnote
AI generatedGrave Management Act 2 §; 16 §; Constitution 80 § 1: A permit for a private grave may be granted to a living person if the applicant demonstrates special reasons based on personal conviction and family wishes, as the law does not restrict such permits to post-mortem situations.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Aluehallintovirasto oli hylännyt hakemuksen yksityisen haudan perustamisesta lähinnä sillä perusteella, että lupa voitaisiin ylipäätään myöntää vasta henkilön kuoleman jälkeen. Hallinto-oikeus päätyi johtopäätökseen, että lupa on voitava saada jo henkilön eläessä. Hallinto-oikeus päätyi johtopäätökseen, ettei aluehallintovirasto ollut muutenkaan esittänyt riittäviä perusteita hakemuksen hylkäämiselle. Hakijoilla oli oikeus saada hakemansa lupa yksityisen haudan perustamiseen.
Hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan tarkemmin seuraavalla tavalla:
1.1 Voidaanko lupa yksityisen haudan perustamiseen ylipäätään myöntää elävälle?
Perustuslain 80 §:n 1 momentin perusteella yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään lailla. Hautaustoimilain 16 §:ssä tai sen esitöissä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, voidaanko lupa yksityiseen hautaan myöntää ainoastaan jo kuolleen henkilön hautaa varten. Lähtökohtana lain tulkinnassa on sanamuodon mukainen tulkinta. Laissa ja lain esitöissä (HE 204/2002) ei ole mainittu, että lupa voitaisiin myöntää vain jo kuolleen henkilön hautaan. Tähän nähden aluehallintoviraston oli kyettävä asiassa perustelemaan esittämänsä hakemuksen hylkäämisperuste, joka ei ilmene ainakaan suoraan laista.
Aluehallintoviraston kannan mukaan myös yksityisen haudan merkitseminen kiinteistötietojärjestelmään vasta vainajan hautaamisen jälkeen puolsi sitä johtopäätöstä, että lupa voidaan myöntää yksityisen haudan perustamiseen vain jo kuolleen henkilön hautaa varten. Muutoin kirjaaminen vaatisi käytännössä henkilön kuoleman jälkeen omaisten tekemää ilmoitusta aluehallintovirastolle, jotta tämä voisi huolehtia merkinnän tekemisestä kiinteistötietojärjestelmään. Hallinto-oikeus totesi, että velvollisuus yksityisen haudan merkitsemisestä kiinteistötietojärjestelmään on säädetty aluehallintovirastolle laissa, mikä vahvistaa sen merkitystä asian tulkinnassa.
Hallinto-oikeus edellä selostetuilla näkökohdilla päätyi siihen, että hautaustoimilain tarkoitus vaatii sitä, että lupa yksityisen haudan perustamiseen on voitava saada jo henkilön eläessä. Hallinto-oikeus päätyi siihen, että lupa yksityisen haudan perustamiseen voidaan myöntää nimetyn vainajan hautaamiseen henkilön vielä eläessä. Kiinteistötietojärjestelmään kirjaamiseen liittyvät mahdolliset ongelmat eivät yksin saa olla luvan saamisen esteenä. Asiassa oli kuitenkin vielä harkittava, oliko luvan myöntämiselle hautaustoimilain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä.
1.2 Onko aluehallintovirasto osoittanut, ettei luvan myöntämiselle muutoin ole erityisiä syitä?
Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että yksityistä hautaa on haettu hakijapariskunnan pojan omistaman tilan maille. Tila on siirtynyt sukupolvenvaihdoksessa pojalle. Kauppakirjaan on merkitty hautapaikkaoikeus. Hakijapariskunnan mies ei kuulu kirkkoon ja hän haluaa tulla haudatuksi rauhalliseen paikkaan omalle suvulle kuuluneeseen maahan. Hallinto-oikeus arvioi, että hakijapariskunnan halukkuus tulla haudatuksi sukutilan maille on vainajan katsomusta ja toivomuksia hautaustoimilain tarkoituksen mukaisesti edistävä asia. Se tukee myös hakijapariskunnan miehen vakaumusta ja yhdenvertaisuutta suhteessa uskontokuntiin kuuluviin henkilöihin.
Hautapaikka sijaitsee mäenharjanteella kuusimetsässä peltomaaksi soveltumattomalla alueella eikä kyseiselle alueelle ole asiassa saadun selvityksen perusteella edes harkittu muita maankäyttötarkoituksia. Lähimpään asutukseen on matkaa noin 2 kilometriä. Terveydensuojeluviranomainen on päätöksellään 14.3.2012 antanut terveydensuojelullisen luvan hautapaikalle. Edellä mainitun hallintovaliokunnan mietinnön 21/2002 vp mukaan arvioitaessa paikan sopivuutta tulee lupaharkinnassa ottaa huomioon alueen sijaintiin liittyvien seikkojen lisäksi ainakin pieteettinäkökohdat sekä terveyden- ja ympäristönsuojeluun, maankäyttöön ja suunnitteluun liittyvät näkökohdat. Hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole ilmennyt mitään hallintovaliokunnan mietinnössä selostettuja maankäytöllisiä ja muita vastaavia seikkoja, jotka olisivat luvan myöntämistä vastaan.
Hallinto-oikeus on harkinnut myös, onko erityisten syiden harkinnan kannalta olemassa mitään muita olennaisia seikkoja. Tällainen syy voisi olla esimerkiksi se, että lupaa haettaisiin hyvin nuorelle henkilölle. Tällöin henkilön hautaaminen saattaisi tapahtua esimerkiksi vasta yli 80 vuoden kuluttua luvan saamisesta. Hakijat ovat nyt noin 60-vuotiaita, missä iässä yleensäkin tehdään testamentteja ja hoidetaan vastaavia kuoleman varalta tehtäviä toimia. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan asiassa ei ole muita hakemuksen hylkäämistä puoltavia seikkoja kuin mitä aluehallintovirasto on esittänyt.
1.3 Johtopäätös ja lopputulos
Hakemuksen hylkäämistä jäi käytännössä puoltamaan vain yksityisen haudan kiinteistötietojärjestelmään kirjaamista koskevat hallinnolliset näkökannat. Hakemuksen hyväksymistä sen sijaan puoltavat hakijoiden hautaustoimilailla suojatut henkilökohtaisen vakaumuksen ja toivomusten kunnioittamiseen liittyvät näkökannat sekä luvan saamisen muukin suuri merkitys hakijoiden kannalta. Hallinto-oikeus päätyi johtopäätökseen, että hakijat ovat osoittaneet hautaustoimilain mukaiset erityiset syyt luvan saamiselle. Aluehallintovirasto ei ole osoittanut riittävää perustetta hakemuksen hylkäämiselle. Luvan myöntämiselle ei ollut muutenkaan ilmennyt estettä.
Hallinto-oikeus päätyi johtopäätökseen, että aluehallintovirasto ei ole voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä hakemusta. Hakijoilla on oikeus saada hakemus hyväksytyksi. Hallinto-oikeus palautti asian aluehallintovirastoon luvan myöntämistä varten.
Hautaustoimilaki 2 § ja 16 §
Hallintolaki 6 §
Suomen perustuslaki 80 § 1 mom.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Veijo Tarukannel, Kirmo Saastamoinen ja Jukka Korolainen, joka myös esitteli asian.
Lainvoimainen