Administrative court upheld psychiatrist's decision to continue involuntary care despite external monitoring doctor's lack of access to patient records.

Päätös, joka on alistettu

Kellokosken sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri on 21.5.2013 määrännyt mielenterveyslain 8 §:n ja 17 §:n 2 momentin nojalla, että viimeksi 23.11.2012 hoitoon määrätyn A:n psykiatrista sairaalahoitoa jatketaan.

Päätös on mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin nojalla alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on vahvistanut ylilääkärin päätöksen.

Perustelut

Mielenterveyslain 10 §:n 1 momentin mukaan viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen tarkkailusta vastaavan lääkärin on annettava tarkkailuun otetusta kirjallinen tarkkailulausunto. Jos tarkkailusta vastaava lääkäri on esteellinen tai estynyt, lausunnon antaa sairaalan muu lääkäri. Tarkkailulausunnon tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa.

Käsillä olevassa tapauksessa A on ollut, ennen kuin hänen psykiatrista sairaalahoitoaan on 21.5.2013 Kellokosken sairaalan ylilääkärin päätöksellä päätetty jatkaa, tutkittavana Hyvinkään sairaalan sisätautiosastolla infektio-oireiden vuoksi. Kysymys on verraten tavanomaisesta tilanteesta, jossa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevaa potilasta joudutaan hoitamaan tai tutkimaan muun kuin psykiatrian alaan kuuluvan seikan vuoksi muussa sairaalassa. Tässä tapauksessa potilas ei ole ollut sairaalan ulkopuolisessa avohoidossa, kuntoutuksessa eikä hoitolomalla.

Tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa jatkettaessa potilasta ei aseteta tavanomaiseen tapaan tarkkailuun, vaikka tarkkailulausuntoon on merkittykin potilaan sairaalassa tutkittavaksi ottamisen päiväksi tietty päivä, tässä tapauksessa 21.5.2013. Tarkkailulausunnon on antanut Hyvinkään sairaalan yleissairaalapsykiatrian apulaisylilääkäri B. B on yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri. Hän on tavannut A:n tämän ollessa sillä hetkellä tutkittavana Hyvinkään sairaalassa ja arvioinut tarkkailulausuntoon sisältyvien kohtien mukaisesti tilanteen potilaan kohdalla. B on pystynyt koulutuksensa ja asemansa pohjalta arvioimaan myös, onko hän voinut tehdä arvionsa käytettävissä olleen aineiston pohjalta. Hoidon jatkamista koskevan päätöksen on tehnyt Kellokosken sairaalan ylilääkäri samana päivänä.

Kun otetaan huomioon mielenterveyslain 10 §:n 1 momentin sanamuoto ja edellä selostetut käsillä olleet olosuhteet sekä potilaan hoidon ajankohtaiseen järjestämiseen liittyvät tarpeet ja oikeusturvanäkökohdat, tarkkailun suorittamista, tarkkailulausunnon antamista ja tahdosta riippumattoman hoidon järjestämistä ei ole katsottava sillä tavoin toimivaltasuhteiden tai muutoin apulaisylilääkäri B:n menettelyn osalta virheelliseksi, että vahvistettavaksi alistettu päätös olisi jätettävä vahvistamatta, vaikka A ei olekaan ollut Hyvinkään sairaalassa ollessaan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä.

A:n terveydentilan ja siihen liittyvien olosuhteiden arvioimiseksi hallinto-oikeudella on ollut käytettävissä muun ohella tarkkailulausunto ja hoidon jatkamispäätös sekä sairaalan ulkopuolisen psykiatrian erikoislääkärin lausunto 22.4.2013 hoidon jatkamisen edellytyksistä. Asiakirjojen perusteella on kokonaisarviona katsottava, että A on silloin, kun ylilääkäri on tehnyt kysymyksessä olevan päätöksen, ollut mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoidon jatkamatta jättäminen olisi olennaisesti pahentanut hänen mielisairauttaan ja vakavasti vaarantanut hänen terveyttään ja turvallisuuttaan sekä muiden henkilöiden turvallisuutta, ja että muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi ja ovat olleet riittämättömiä. Edellytykset A:n psykiatrisen sairaalahoidon jatkamiselle hänen tahdostaan riippumatta ovat näin ollen olleet olemassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Mielenterveyslaki 8 § 1 mom ja 17 § 2 ja 3 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden lainoppineet jäsenet Sampo Jokinen (t) ja Airi Helenius sekä asiantuntijajäsen Veronica Pimenoff.

Asian esittelijä Simo Vainio-Kaila.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys (2 - 1).

Asiantuntijajäsen Veronica Pimenoffin äänestyslausunto on näin kuuluva:

En vahvista ylilääkärin päätöstä.

Nähdäkseni Hyvinkään sairaalan yleissairaalapsykiatrian apulaisylilääkäri B:llä ei ollut toimivaltaa tarkkailulausunnon laatimiseen A:sta. Kun B:n lausuntoa tästä syystä ei voi pitää pätevänä tarkkailulausuntona, puuttuu ylilääkärin tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämispäätökseltä yksi mielenterveyslain 11 § 2 mom mainituista välttämättömistä edellytyksistä. Hyväksyttävän tarkkailulausunnon puuttuessa päätöstä ei ole voitu tehdä, vaikka saatavilla onkin käytännössä ollut kaksi sairaalan ulkopuolisen riippumattoman psykiatrian erikoislääkärin arviota.

Sen lisäksi, ettei mielenterveyslaki mahdollista tarkkailulausunnon laatimisen ulkoistamista, tällainen ulkoistaminen voisi myös vaikuttaa potilaan oikeusturvaa heikentävästi. Pääsääntöisesti tarkkailulausunnon laatii potilasta hoitava lääkäri. Kun päätöksen tekevä vastuunalainen lääkäri ei aina edes ole tavannut potilasta, on hoitava lääkäri päätöksentekoketjussa mahdollisesti ainoa, joka on pitemmän ajan kuluessa välittömässä kontaktissa perehtynyt potilaan tilanteeseen, yhdessä hänen kanssaan asettanut hoidon tavoitteet ja on tietoinen potilaan voimavaroista ja riskeistä tarjolla olevien muiden mielenterveyspalvelujen kentässä. Mielenterveyslain 12 § mukaisesti hoitoa jatkettaessa oman sairaalan lääkärin mahdollisuus päästä potilaan kanssa yhteisymmärrykseen vapaaehtoisuuden pohjalta jatkettavasta sairaalahoidosta on varteenotettava, kun taas ulkopuolinen lääkäri ei kykene hoitoallianssia rakentamaan.

Potilasasiakirjoista ei ilmene, että Hyvinkään yleissairaalapsykiatrian apulaisylilääkäri B olisi toiminut A:n hoitavana tai konsultoivana lääkärinä A:n ollessa Hyvinkään sairaalan sisätautiosastolla 8.5.2013 alkaen. Näin ollen hän on A:n hoitoon nähden sivullinen eikä hänellä ole oikeutta ilman potilaan kirjallista tietoon perustuvaa suostumusta tutustua tämän potilasasiakirjoihin. Tällaista suostumusta ei ole kirjattu asiakirjoihin. B ei myöskään ole merkinnyt, oliko hänellä käytössään potilasasiakirjatietoja vai perustuuko hänen lausuntonsa pelkkään haastatteluun.

Tarkkailulausuntoa silmällä pitäen tehty tutkimus ei ole potilaan hoitoa, vaan tutkimuksen tarkoitus on selvittää, ovatko edellytykset potilaan tiettyjen perusoikeuksien lainmukaiseen rajoittamiseen olemassa potilaan välttämättömän psykiatrisen hoidon mahdollistamiseksi. Tarkkailu on lain määräämä tutkimus, josta tarkkailuun asetettu potilas ei voi kieltäytyä. Potilas ei myöskään voi kieltää hoitavalta lääkäriltä, tai tämän ollessa estynyt saman sairaalan toiselta tarkkailun suorittavalta lääkäriltä, oikeutta tutustua hänen meneillään olevan hoitonsa asiakirjoihin. Ulkopuolinen lääkäri voi sen sijaan hankkia potilaasta tietoa ja haastatella häntä vain tämän tietoon perustuvalla suostumuksella.

Nähdäkseni mielenterveyslaki ei salli tarkkailusta vastaavan lääkärin toimivallan delegoimista sairaalan ulkopuoliselle lääkärille. Kyseessä on erityinen, lain säätelemä tutkimus, jonka suorittamista potilas tai hänen laillinen edustajansa ei voi kieltää ja jonka voivat virkavastuulla suorittaa ainoastaan lääkärit, jotka toimivat sellaisen sairaalan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä, jossa on edellytykset toteuttaa kyseisen potilaan tahdosta riippumatonta hoitoa. Potilasta ei sen sijaan voi alistaa ulkopuolisen lääkärin hänen tahdostaan riippumatta tekemän tutkimuksen kohteeksi.

Tahdosta riippumatta psykiatrisen tutkimuksen kohteeksi joutuminen on puuttumista yksilön perusoikeuksiin. Mielenterveyslaissa on määritelty, minkälaisissa eri tilanteissa tällainen tutkimus voidaan tehdä. Tarkkailun suorittamisesta mielenterveyslaissa on säädetty, että toimivalta sen suorittamiseen voidaan antaa vain sen sairaalan lääkärille, jossa potilaan tahdosta riippumaton hoito toteutetaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Mielenterveyslaki (1116/1990) 10 § 1 mom, 11 § 2 mom ja 17 § 2 ja 3 mom

Mielenterveysasetus (1247 /1990) 2 §

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (298/2009) 15§ ja 21§

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 6 § 4 mom ja 13 § 2 mom