Administrative court dismissed claim for reimbursement of care costs when a disabled person moved voluntarily to a new municipality.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the municipality's request for reimbursement of personal assistant costs incurred after a disabled individual voluntarily relocated to a new town. The court found that the move was a standard relocation not driven by a need for social care services or a specific care facility. Consequently, the court applied the general rules of the Home Municipality Act rather than the special provisions regarding care cost reimbursement.
Legislator headnote
AI generatedKotikuntalaki 2 §; Sosiaalihuoltolaki 13 § 1 mom: When a disabled person moves voluntarily to a new municipality without entering a care facility, the move is governed by general home municipality rules, and the new municipality is not liable for the costs of personal assistance previously provided by the old municipality.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Päätöslyhennelmä
X:n sosiaalilautakunta oli myöntänyt jo vuosia eräälle henkilölle vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen omaan kotiin. Palvelu oli järjestetty korvaamalla henkilökohtaisen avustajan palkkauskustannukset siten, että henkilön käytettävissä oli viikoittain 100 korvaukseen oikeuttavaa avustajan työtuntia. Henkilöllä oli ollut kolme henkilökohtaista avustajaa ja vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut. Henkilö tarvitsi avustajaa kaikissa päivittäisissä toiminnoissaan.
Kyseinen henkilö hankki X:n kunnassa sijaitsevan yksiön tilalle kolmion Y:n kunnasta, minne myös muutti. X:n sosiaalilautakunta maksoi Y:n asunnon muutostyöt. X:n ja Y:n kunnat olivat olleet yhteydessä toisiinsa noin puoli vuotta ennen muuttoa ja toimineet asiassa muutoinkin yhteistyössä.
Y:n perusturvalautakunta järjesti henkilölle palveluasumisen kotiin Y:n kunnassa korvaamalla hänelle viikoittaiset 112 henkilökohtaisen avustajan tuntia siten, että hänellä on edelleen kolme eriaikaista henkilökohtaista avustajaa, jotta hän voi asua omassa asunnossaan. X:n ja Y:n välillä ei ollut erimielisyyttä henkilön vammaisuuden tasosta ja avun tarpeesta.
Y:n perusturvalautakunta vaati, että X:n sosiaalilautakunta on velvoitettava korvaamaan Y:n perusturvalautakunnalle palveluasumisesta aiheutuneet henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset.
Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen.
Asiassa oli kysymys tilanteesta, jossa vammainen henkilö muutti toiseen kuntaan itsenäisesti ja asettui asumaan sitä varten hankkimaansa omistusasuntoon. Henkilöä ei sijoitettu eikä hän myöskään hakeutunut palveluasuntoon, asumispalveluyksikköön, tukiasuntoon tai minkään muunkaan sosiaalihuoltoasetuksen 10 §:ssä tarkoitetun asumispalvelun piiriin. Muutto ei perustunut sosiaalipalvelun tai hoitopaikan tarpeeseen.
Koska kyseessä oli henkilön tavanomainen muutto paikkakunnalta toiselle, sitä arvioitiin kotikuntalain 2 §:n ja sosiaalihuoltolain 13 §:n pääsäännön mukaan. Sosiaalihuoltolain 42 b §:n säännös ei tullut asiassa sovellettavaksi. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että henkilö tarvitsi kotona asuessaan runsaasti toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoistaan selviytyäkseen.
Asian ovat ratkaisseethallinto-oikeustuomarit Heikki Jukarainen, Vesa Sirkesalo ja JohannaVirmavirta. Asian esitteli Pasi Vikman.
Oikeusohjeet
Kotikuntalaki 2 §
Kotikuntalaki 3 §
Kotikuntalaki 3 b §
Sosiaalihuoltolaki 13 § 1 mom
Sosiaalihuoltolaki 14 § 1 mom
Sosiaalihuoltolaki 16 a §
Sosiaalihuoltolaki 42 b §
KHO:n päätös 24.11.2014 taltio 14/3664. Päätöstä ei muuteta.