Vaasan HAO 11.12.2012 12/0850/2 · Hallinto-oikeus

Asiassa oli oikeuskysymyksenä se, voitiinko glaukoomaa ja siitä johtuvaa näkökyvyn menetystä pitää vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna ikääntymiseen liittyvänä sairautena.

A oli hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaista henkilökohtaista apua 15 tuntia viikossa. A:n hakemus oli hylätty, koska hänen sairastamaansa glaukoomaa oli pidetty ikääntymiseen liittyvänä sairautena eikä A:ta siten ollut voitu pitää edellä mainitun lain tarkoittamana vaikeavammaisena henkilönä.

Vuonna 1924 syntyneen A:n glaukooma oli todettu syksyllä 1991. Kyseisen sairauden vuoksi A:n vasen silmä oli sokeutunut ja oikeassa oli vain vähän näkökenttää jäljellä. Hallinto-oikeus totesi, että riski sairastua glaukoomaan, kuten moneen muuhunkin sairauteen, kasvaa iän mukana. Kun kuitenkin otettiin huomioon glaukoomatapausten määrä Suomessa ja glaukooman esiintyvyys kaiken ikäisessä väestössä hallinto-oikeus katsoi, ettei glaukoomaa ja siitä johtuvaa näkökyvyn menetystä ollut pidettävä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna ikääntymiseen liittyvänä sairautena tai toimintarajoitteena. A:ta oli näin ollen vakavan näkövammansa perusteella pidettävä edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 c §