Administrative court dismissed spouses' claim that a land sale contract barred the municipality from charging development compensation.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Turku dismissed the spouses' appeal against a development compensation order issued by the municipality. The spouses argued that their land sale contract implicitly waived such compensation because the municipality had already accounted for their contribution to urban development costs in the purchase price. The court held that the contract did not explicitly exclude compensation and that the spouses retained ownership of the land until the subdivision was finalized, meaning no prior settlement on urban development costs existed. Consequently, the municipality was legally entitled to charge the compensation under the Planning and Building Act.
Legislator headnote
AI generatedMaankäyttö- ja rakennuslaki 91 a § 1 mom; Maankäyttö- ja rakennuslaki 91 b § 1 mom; Maankäyttö- ja rakennuslaki 91 c § 1 mom; Kuntalaki 90 §: A private land sale contract does not implicitly exclude the municipality's right to claim development compensation unless explicitly agreed, and the seller's retention of ownership until subdivision does not constitute a prior settlement of urban development costs.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
V:n puolisot olivat myyneet kunnalle kiinteistön. Kauppakirjan mukaan myyjät jättivät omistukseensa n. 1,4 hehtaarin suuruisen alueen (6-8 asuintonttia). Kauppakirjan mukaan myyjien omistukseen jäävästä alueesta tehdään erillinen luovutuskirja sen jälkeen kun alueelle laadittu asemakaava on lainvoimainen ja luovutettavista tonteista on maanmittaustoimituksella muodostettu itsenäiset tilat. Kauppakirjan liitteenä olleesta kartasta oli ympäröity seitsemän tonttia, jotka oli mainittu alueiksi, mihin kaavoitetut tontit luovutetaan kauppahinnan osasuorituksena myyjille.
Aluetta koskevan asemakaavan hyväksymisen jälkeen suoritetussa lohkomisessa puolisoille lohottiin yhdeksän erillispientalojen korttelialueilla (AO) sijaitsevaa tonttia. Kunnanvaltuusto määräsi puolisoille maankäyttö- ja rakennuslain 91 c §:n mukaisen kehittämiskorvauksen näiden tonttien osalta.
Puolisoiden mukaan kauppakirjan maininta, jonka mukaan kunta luovuttaa tontit korvauksetta, sisältää sen, että on sovittu, ettei kehittämiskorvausta peritä. Kunta voi periä kehittämiskorvauksen vain, mikäli maanomistaja ei ole osallistunut kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin muulla tavalla. Kunta oli kiinteistönkaupassa maksamansa kauppahinnan määrässä ottanut jo alennuksena huomioon puolisoiden sittemmin saamien tonttien
yhdyskuntarakentamisesta aiheutuneet kustannukset. He olivat siten jo osallistuneet lain 91 a §:ssä tarkoitetulla tavalla kaavoituskustannuksiin eikä kunta voi periä mainittuja kustannuksia enää toista kertaa.
Hallinto-oikeus katsoi, että sen oli esikysymyksenä tulkiten yksityisoikeudellisen sopimuksen sisältöä ratkaistava se, oliko kauppakirjassa jo sovittu yhdyskuntarakentamisen kustannuksista.
Hallinto-oikeus totesi, että puolisot olivat pidättäneet kauppakirjassa omistusoikeuden määräalaan. He ovat siten koko ajan omistaneet mainitut maa-alueet eikä niiden omistusoikeus ole missään vaiheessa välillä siirtynyt kunnalle. Sillä, että puolisoiden omistusoikeuden kohde oli täsmentynyt vasta tonttien lohkomisessa, ei ollut merkitystä omistusoikeuden kannalta. Kauppakirjassa tai sen liitteessä ei ollut nimenomaisesti sovittu yhdyskuntarakentamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kauppakirjan kauppahinnasta voitu päätellä siinä otetun huomioon yhdyskuntarakentamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Kunnan ja puolisoiden välillä ei ollut solmittu myöskään muuta maankäyttösopimusta, jossa olisi sovittu yhdyskuntarakentamisen kustannuksista. Kunta oli siten voinut päättää määrätä kehittämiskorvauksen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 91 a § 1 mom
Maankäyttö- ja rakennuslaki 91 b § 1 mom
Maankäyttö- ja rakennuslaki 91 c § 1 mom
Kuntalaki 90 §