Administrative court dismissed tax appeal, ruling warrant purchase costs not deductible as capital loss when shares were not acquired.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the taxpayer's appeal regarding the deduction of warrant purchase costs from capital gains. The taxpayer argued that the costs should be treated as a loss since the underlying shares were not purchased when the warrants expired. The court held that because the taxpayer did not exercise the option to buy shares, the warrant costs could not be classified as a disposal loss or acquisition cost for the specific capital gain event.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolain 50 § 1 mom; 54 § 1 mom: Purchase costs of warrants are not deductible as acquisition costs or disposal losses if the underlying shares are not acquired upon expiration, as no corresponding capital gain event occurred.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
J oli verovuonna 2007 ostanut yhteensä 3 675 eurolla niin sanottuja ostowarrantteja, joiden kohde-etuutena oli UPM-Kymmenen osakkeita. J ei kuitenkaan ollut warranttien päättymispäivinä ostanut osakkeita, koska se ei ollut hänelle taloudellisesti mahdollista. Pääomatulojen verotuksessa warranttien ostohintoja ei otettu tappiona tai muunakaan vähennyksenä huomioon.
J:n vaadittua warranttien hankintamenojen menetyksen perusteella pääomatulojensa verotuksen oikaisemista verotuksen oikaisulautakunta on hylännyt oikaisuvaatimuksen ja todennut, että asiassa oli kyse pelkästään arvopapereiden ostosta mutta ei myynnistä, minkä vuoksi vähennyskelpoista tappiota ei voinut syntyä.
Hallinto-oikeus totesi J:n valituksen johdosta, että J:n ostamat warrantit ovat tuloverolain 50 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita. Kun warranttien kohde-etuutena olevien osakkeiden arvo ylitti warranttien toteutushinnan, niiden ei voitu katsoa rauenneen arvottomina niiden päättymispäivinä J:n jätettyä käyttämättä osakkeiden osto-oikeutensa. Tähän nähden warranttien ostohintoja ei ollut pidettävä sellaisina luovutustappioon rinnastettavina vähennyskelpoisina arvopaperien arvonmenetyksinä, jotka ovat konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi lopullisia.
Pääomatulojen nettolaskennassa luovutusvoitot lasketaan erikseen jokaisen yksittäisen luovutuksen osalta saannoittain. Kun J ei ollut warranttien päättymispäivinä käyttänyt hyväkseen niihin liittyvää osakkeiden osto-oikeuttaan, hänelle ei ollut syntynyt sellaista tuloa, josta hänen warranteista maksamansa hankintahinnat olisi voitu vähentää. Luovutusvoittojen laskentatapa huomioon ottaen warranttien hankintahintoja ei voitu myöskään vähentää tuloverolain 54 §:n 1 momentin nojalla tulonhankkimismenoina pääomatulolajin muodostamassa kokonaisuudessa J:n verovuonna 2007 saamasta muuhun kuin warrantteihin perustuvasta pääomatulosta.
Äänestys 2 - 1
Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että vaikka warranttien hankkimismenot eivät olleetkaan luovutustappioon rinnastettavia vähennyskelpoisia menoja, niitä voitiin pitää tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuina pääomatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneina menoina, jotka olivat pääomatulolajin muodostamassa kokonaisuudessa vähennyskelpoisia siitä huolimatta, ettei J:lle ollut syntynyt warranttien perusteella tuloa niiden päättymispäivinä.
Tuloverolaki 32 §
Tuloverolaki 46 § 1 mom
Tuloverolaki 50 § 1 mom
Tuloverolaki 54 § 1 mom
KHO:n päätös 22.4.2013 taltionumero 13/1399. Valituslupahakemus hylätään.