Administrative court ruled that the client's home municipality was K before institutional care, rejecting J's claim based on registry data.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the City of J's request to shift responsibility for the client's institutional care costs to the City of K. The court found that while the client moved to K in 2009, the official registry still listed J as the home municipality. However, the court determined that the registry entry does not legally bind authorities and must be evaluated based on the client's actual residence and the reasons for the move. Since the client moved primarily due to family reasons rather than care needs, the court concluded the client had resided in K, making K the responsible municipality under the Social Services Act.
Legislator headnote
AI generatedKotikuntalaki 2 §, 3 § 2 kohta; Sosiaalihuoltolaki 13 § 1 mom. 1 kohta ja 14 §: The official home municipality registry entry does not legally bind authorities; the responsible municipality for care costs is determined by the individual's actual residence and the reasons for relocation at the time of the care decision.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli kysymys siitä, oliko asiakkaan kotikunta ollut J:n vai K:n kaupunki ennen laitoshoitoa koskevan päätöksen tekemistä ja sovellettiinko asiassa sosiaalihuoltolain säännöksiä aiemman kotikunnan kustannusvastuusta.
Hallinto-oikeus käsitteli hallintoriitana J:n kaupungin vaatimuksen sen vahvistamisesta, että asiakkaan laitoshoidon kustannuksista vastaavaksi kunnaksi ei voida asettaa J:n kaupunkia vaan K:n kaupunki.
Asiakas oli vuonna 2009 muuttanut itsemaksavana asiakkaana J:n kaupungista K:n kaupunkiin yksityiseen hoitokotiin.
K:n kaupungin viranhaltija oli heinäkuussa 2011 tehnyt päätöksen asiakkaan sijoittamisesta laitoshoito-osastolle yksityiseen hoivakeskukseen, sillä oli arvioitu, että asiakas ei enää selviydy yksityisessä hoitokodissa, vaan tarvitsi laitoshoitoa.
J:n kaupunki oli tarjonnut asiakkaalle hoitopaikkaa omassa vanhusten palvelukeskuksessaan. Asiakas ei ollut missään vaiheessa ottanut tarjottua hoitopaikkaa vastaan. Asiakkaan väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta ei ollut muuttunut hänen siirryttyään J:n kaupungista K:n kaupunkiin. Syyksi K:n kaupunkiin muuttoon oli esitetty se, että asiakkaan poika asui kyseisessä kaupungissa.
Hallinto-oikeus totesi, että väestötietojärjestelmään tehty merkintä ei oikeudellisesti sido muita viranomaisia. Viranomaisen tulee sille esitetyn selvityksen perusteella ja asianomaisia säännöksiä soveltaen ratkaista kysymys henkilön tosiasiallisesta asuinpaikasta väestötietojärjestelmään tehdystä merkinnästä riippumatta.
Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan esitetty selvitys asiakkaan syystä asua K:n kaupungissa ja hoitokodin asiakkuus itsemaksavana asiakkaana sekä se, että J:n kaupunki ei ollut sijoittanut asiakasta K:n kaupunkiin vaan päinvastoin tarjonnut hänelle hoitopaikkaa J:n kaupungista, puolsi sitä tulkintaa, että henkilön asuminen K:n kaupungissa oli perustunut pääasiassa muuhun syyhyn kuin hoitosuhteeseen. Se, että J:n kaupungin viranhaltija oli aiemmin todennut, että asiakas oli väestötietojärjestelmän mukaan J:n kuntalainen ja että laitoshoitohakemus tuli käsitellä uudistuneen kotikuntalain mukaisesti K:n kaupungissa, ei antanut syytä harkita asiaa toisin.
Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus arvioi, että asiakas oli asunut K:n kaupungissa ja hänen kotikuntansa oli ollut K jo ennen kuin kyseisen kaupungin viranhaltija oli tehnyt nyt kyseessä olevan laitoshoitoa koskevan päätöksen. Näin ollen asiassa ei tullut sovellettavaksi sosiaalihuoltolain 42 b §:n säännös aiemman kotikunnan kustannusvastuusta. K:n kaupunki oli asiakkaan kotikuntana vastuussa tämän laitoshoidosta aiheutuneista kustannuksista.
Sovelletut säännökset
Kotikuntalaki 2 §, 3 § 2 kohta
Sosiaalihuoltolaki 13 § 1 mom. 1 kohta ja 14 §
Hallintolainkäyttölaki 69 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Terttu Sipiläinen, Timo Tervonen ja Jukka Korolainen. Asian esittelijä Riitta Eskola.
Lainvoimainen