Tax court allows travel expenses for employee commuting between home office and factory under secondary workplace rule.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court allowed the taxpayer's appeal, permitting reimbursement of travel and accommodation costs for an employee traveling between a home sales office and a factory. The tax authority had argued that the secondary workplace rule requires two separate employer locations, but the court clarified that the employee's home office does not need to be the employer's primary location. The decision rests on the interpretation that the rule only mandates the employer to have two workplaces where the employee actually worked.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolaki 71 § 1 mom.; Tuloverolaki 72b § 1 mom.: The secondary workplace rule permits tax-free reimbursement of travel costs when an employee commutes between their primary workplace and a secondary workplace, provided the employer maintains two distinct locations where the employee performed duties, without requiring the primary workplace to be the employer's registered headquarters.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeuskysymyksenä oli, onko työnantajan toimitettava ennakonpidätys työntekijälleen tämän kodin yhteydessä olevan myyntikonttorin ja työnantajan toisella paikkakunnalla sijaitsevan tehtaan välisiltä matkoilta maksamista matkustamiskustannuksista ja kohtuullisista majoittumiskustannuksista.
Huonekalujen valmistamista ja markkinointia harjoittavan osakeyhtiön ainoa osakkeenomistaja A työskenteli pääasiallisesti pääkaupunkiseudulla hänen kotinsa yhteydessä olevassa yhtiön myyntikonttorissa. Myyntikonttorissa sijaitsi näyttelytila, jossa yhtiöllä oli esillä mallikalusteet. Myyntikonttorissa pidettiin myös erilaisia palavereja yhtiön sidosryhmien kanssa ja järjestettiin asiakastapaamisia. Keskimäärin yhtenä päivänä viikossa A työskenteli yhtiön toisella paikkakunnalla sijaitsevalla tuotantolaitoksella.
Yritysverotoimisto oli ennakkoperintälain 45 §:n mukaisessa ennakkoratkaisussa todennut, että yhtiö voi korvata ennakonpidätystä toimittamatta A:lle edellä sanotut kustannukset.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli valituksessaan katsonut, että toissijaisen työpaikan säännöksen soveltaminen edellyttää kahta työnantajan toimipaikkaa. Ennakkoratkaisu oli oikea sikäli kuin siinä oli katsottu, että A työskenteli kahdella varsinaisella työpaikalla. Ennakkoratkaisussa kuvatussa tilanteessa ei kuitenkaan toteutunut tuloverolain 71 §:n edellytys kahdesta työnantajan vakituisesta toimipaikasta. Työntekijän koti ei ollut työnantajan vakituinen toimipaikka.
Hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan tuloverolain 71 §:n 1 momentin toissijaista työpaikkaa koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää, että matkan on suuntauduttava työnantajan toisella paikkakunnalla sijaitsevalle vakituiselle toimipaikalle. Säännöksessä ei edellytetä, että työntekijän ensisijaisen varsinaisen työpaikan tulisi myös olla työnantajan vakituinen toimipaikka. Verotus- ja oikeuskäytännössä säännöstä on tulkittu niin, että työnantajalla on oltava kaksi toimipaikkaa, joissa molemmissa on työskennelty.
Asiassa oli riidatonta, että A:n ensisijainen varsinainen työpaikka oli hänen kotonaan. Yhtiöllä oli myyntikonttori A:n kodin tiloissa ja tuotantolaitos toisella paikkakunnalla. Yhtiöllä oli siten kaksi toimipaikkaa, joissa molemmissa A oli työskennellyt. Ennakkoratkaisuhakemuksessa selostetuissa oloissa A:n myyntikonttorista tehtaalle tekemät matkat olivat tuloverolain 71 §:n 1 momentissa tarkoitettuja matkoja toissijaiseen työpaikkaan, jonne tehdyiltä matkoilta voitiin korvata verovapaasti matkustamiskustannukset sekä kohtuulliset majoituskustannukset.
Tuloverolaki 71 § 1 mom.
Tuloverolaki 72b § 1 mom.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Tuula Viiliäinen ja Raimo Härkönen. Asian esittelijänä on toiminut Raimo Härkönen.
Lainvoimainen