Court rejects combining separate land transfers into one gift for tax purposes due to lack of evidence of artificial splitting.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the request to alter a prior advance ruling regarding gift tax on three separate land transfers. The tax authority argued the transactions were artificially split to reduce liability, citing specific sections of the Inheritance and Gift Tax Act. The court found no evidence that the legal separability of the lands was based on tax evasion motives, ruling that each transfer must be evaluated independently.
Legislator headnote
AI generatedPerintö- ja lahjaverolain 1 § 1 mom., 9 § 1 mom., 18 § 1 ja 3 mom., 21 § ja 33a §: When separate property transfers between the same parties are legally distinct and not proven to be artificially split for tax avoidance, each transfer must be assessed independently for gift tax purposes.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Isällä oli tarkoitus luovuttaa tyttärelleen kolmella erillisellä kauppakirjalla samassa kylässä sijaitsevat kaksi tilaa ja määräala kolmannesta tilasta. Toinen tiloista käsitti vapaa-ajan asunnon ja muut alueet olivat metsämaata.
Ennakkoratkaisussa todettiin, että metsämaata käsittävien tilan ja määräalan osalta sovitut kauppahinnat olivat yli 3/4 niiden käyvästä arvosta, ja että vapaa-ajan asunnon käsittävän tilan osalta sovittu kauppahinta oli alle 3/4 sen käyvästä arvosta. Luovutuksensaajan katsottiin saavan veronalaisen lahjan vain vapaa-ajan asunnon käsittävän tilan osalta.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati ennakkoratkaisua muutettavaksi siten, että luovutukset käsiteltäisiin lahjaverotuksessa yhtenä kokonaisuutena. Täten kokonaiskauppahintaa tulisi verrata luovutettavan omaisuuden yhteisarvoon ja lahjavero olisi määrättävä sen perusteella. Tätä oli perusteltu viittaamalla perintö- ja lahjaverolain 1 §:n 1 momenttiin, 18 §:n 1 momentin ensimmäiseen virkkeeseen, 9 §:n 1 momenttiin ja 21 §:ään. Oikeudenvalvontayksikkö vetosi lisäksi perintö- ja lahjaverolain 33a §:ään ja katsoi, että kyseessä oli etukäteen suunnitellun yhden kokonaisuuden pilkkominen useampaan osaan veroetujen saamiseksi.
Hallinto-oikeus totesi, että aikomuksena oli tehdä kahden erillisen tilan ja yhteen tilaan kuuluvan määräalan luovutus samojen henkilöiden välillä erillisillä asiakirjoilla. Luovuttaja oli omistanut kyseessä olevat tilat vuosikymmenien ajan. Asiassa ei ollut edes väitetty, että tilojen ja määräalan yksityisoikeudellinen erillisyys perustuisi toimiin, joihin olisi ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- ja lahjaverosta vapauduttaisiin. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ilmenneissä olosuhteissa lahjaveron suorittamisvelvollisuus ja määrä oli tutkittava erikseen kunkin saannon osalta. Pelkästään sillä seikalla, että aiotulla tavalla toteutettavissa erillisissä luovutuksissa verorasitus muodostuisi erilaiseksi kuin jos verotuksellisesti kysymys olisi yhdestä luovutuksesta, ei ollut tässä asiassa merkitystä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei ennakkoratkaisua ollut valituksessa esitetyillä perusteilla syytä muuttaa.
Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 mom., 9 § 1 mom., 18 § 1 ja 3 mom., 21 § ja 33a §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Saukko, Toni Sarivirta ja Pekka Hallikainen. Asian esittelijä Pekka Hallikainen.
KHO:n päätös 24.10.2014 taltionumero 3242: Päätöstä ei muuteta.