Administrative court allowed access to immigration records by rejecting blanket secrecy and requiring case-by-case harm assessment.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland allowed two journalists to access specific immigration records held by the Migration Board, which had previously refused access citing absolute secrecy. The court found that the Migration Board failed to assess the potential harm to individuals on a case-by-case basis, as required by the Freedom of Information Act. Consequently, the court annulled the Board's decisions and remanded the case for a proper evaluation of whether publicizing the documents would cause concrete harm.
Legislator headnote
AI generatedLaki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 mom 24 kohta; Laki ulkomaalaisrekisteristä 11 §: If information is not absolutely secret, the authority must assess whether disclosure causes concrete harm to the protected interest on a case-by-case basis.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli kysymys siitä, oliko kahdella toimittajalla oikeus saada tietoja kahta henkilöä koskevista, Maahanmuuttoviraston hallussa olevista asiakirjoista. Tietopyyntö koski vain julkisia tietoja. Maahanmuuttovirasto oli evännyt asiakirjapyynnöt.
Maahanmuuttoviraston päätösten mukaan Maahanmuuttoviraston asiakasasiakirjat eivät ole yleisöjulkisia asiakirjoja. Tieto siitä, mitä asioita tiettyä henkilöä koskien on käsitelty virastossa, on ulkomaalaisrekisteristä annetun lain 11 §:n nojalla ja julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan nojalla salassa pidettävä tieto. Asiakirjojen salassapito perustuu tarkoitukseltaan yksityisyyden ja henkilön turvallisuuden suojaamiseen. Tiedon antaminen julkisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla siten, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon, ei ole mahdollista. Tiedot eivät ole luovutettavissa yleisöjulkisuuden perusteella, vaan kyseessä olisi tietojen luovuttaminen julkisuuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin perusteella ja niissä mainituin edellytyksin. Maahanmuuttovirasto on lisäksi rinnastanut tietopyynnön kohteena olevat tiedot julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettuihin ehdottoman salassapidon alaisiin tietoihin.
Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että Maahanmuuttoviraston hallinto-oikeudelle toimittamiin asiakirjoihin on sisältynyt kahden henkilön maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja sekä kummankin osalta myös muun ohella muukalaispassia koskevat hakemukset ja päätökset ja sekä toisen henkilön osalta myös kansalaisuushakemus liitteineen.
Ulkomaalaisrekisterilain 11 § ei edellytä tietojen ja asiakirjojen salaamista kaikissa tilanteissa. Ulkomaalaisrekisterilain 11 § sisältää kaksi vaihtoehtoista edellytystä salassapidolle. Ensimmäinen vaihtoehtoinen salassapidon edellytys on se, että salassapidosta säädetään lailla tai määrätään lain nojalla. Tällöin on kysymys muualla lainsäädännössä olevasta salassapidon normiperustasta. Toinen vaihtoehtoinen salassapidon edellytys täyttyy, jos ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen ei aiheuta vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille, kansainväliselle yhteistyölle taikka hakijalle tai hänen läheisilleen.
Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei ole säädetty ehdottomasti salassa pidettäviksi. Vaikka asiakirjat ovat vahinkoedellytyslausekkeen mukaisesti lähtökohtaisesti salassa pidettäviä, ne voivat olla joissakin tapauksissa julkisia. Vahinkoedellytyslauseketta sovellettaessa on arvioitava, voiko asiakirjan julkiseksi tulo konkreettisesti vaarantaa sen intressin, jota salassapitosäännöksellä on tarkoitus suojata. Julkisuuslain esitöiden (HE 30/1998 vp., s. 97) mukaan lainkohta koskee pakolaisen sekä turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijan turvallisuutta. Tapauksessa on siten arvioitava, onko ilmeistä, ettei pyydetyn tietoaineiston julkiseksi tuleminen vaaranna edellä mainittujen tahojen turvallisuutta.
Edellä mainittuja kriteereitä voidaan soveltaa myös siltä osin, kun asiassa mahdollisesti tulee sovellettavaksi julkisuuslakiin nähden erityislakina sovellettavan ulkomaalaisrekisterilain salassapitosäännöksen salassapitoperusteiden edellytysten arviointi.
Tiedon antamisesta aiheutuvaa haittaa tulee lähtökohtaisesti harkita asiakirjakohtaisesti. Pyydetyn tietoaineiston julkiseksi tulemisen mahdollisia vaikutuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös se, että edellä mainitun julkisuuslain kohdan tarkoituksena on hallinto-oikeuden käsityksen mukaan suojata henkilöä erityisesti siinä vaiheessa, kun hän on turvapaikan tai oleskeluluvan hakijana. Harkinnassa tulee näin ollen ottaa huomioon paitsi henkilön maahantulon peruste myös esimerkiksi hänen maahantulostaan kulunut aika ja hänen nykyinen tilanteensa. Mikäli salassapidosta voidaan poiketa, kyseiset asiakirjat ovat yleisöjulkisia, eikä tällöin voida edellyttää, että tiedonsaajalla on vaitiolovelvollisuus ja että tiedon antamiselle on painava syy.
Maahanmuuttovirasto ei ole perustellut päätöksiään asiakirjakohtaisesti. Päätösten perusteluista ei käy ilmi, minkä salassapitointressin turvaamiseksi kunkin yksittäisen asiakirjan salassapito on ollut välttämätöntä.
Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Suomen perustuslaki 12 § 2 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 § 1 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 3 §
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 9 § 1 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 10 §
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 17 § 1 ja 2 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 mom 24 kohta
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 mom 32 kohta
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 2 mom
Laki ulkomaalaisrekisteristä 2 § 2 mom
Laki ulkomaalaisrekisteristä 11 §
KHO:n päätös 28.6.2013 taltionumero 2213: Päätöksen lopputulosta ei muuteta