Court allows appeal against adoption fee increase ruling as it constitutes a special tax decision rather than a general tariff decision.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court allowed the appeal against the Social Board's decision to increase adoption fees for existing clients. The plaintiff argued the increase violated his prior consent, but the court found the decision was a special tax ruling targeting a specific group based on unforeseen cost overruns. Consequently, the court ruled that the increase was legally permissible as a uniform adjustment rather than a charge for specific individual costs.
Legislator headnote
AI generatedLaki lapseksiottamisesta 23 §; Asetus lapseksiottamisesta 13 §, 14 § 1 mom: A decision to uniformly increase adoption fees for a specific group of existing clients based on unforeseen cost overruns constitutes a special tax decision (taksapäätös) rather than a general tariff decision, thereby allowing individual appeals.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli 27.11.2009 allekirjoittamallaan asiakirjalla ilmoittautunut ja sitoutunut kansainväliseen lapseksiottamispalveluun, jossa palvelunantajana oli Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta. A oli asiakirjassa ilmoittanut olevansa tietoinen siitä, että adoptiosta aiheutuvat kokonaiskustannukset voivat poiketa palvelunantajan ilmoittamasta arviosta. Hän oli sitoutunut suorittamaan sosiaalilautakunnan määräämän palvelumaksun 1 933,30 euroa sekä muut aiheutuvat kustannukset, jotka on mainittu laissa (laki lapseksiottamisesta 153/85 ja asetus lapseksiottamisesta 505/1997). Sosiaaliviraston 1.12.2009 tekemässä A:lle annettavaa adoptiopalvelua koskevassa päätöksessä oli todettu, että palvelusta peritään sosiaalilautakunnan vahvistama maksu 1 933,30 euroa sekä asiassa syntyvät käännös- ynnä muut kulut.
Sosiaalilautakunta oli 16.11.2010 päättänyt korottaa kansainvälisestä adoptiosta perittävää palvelumaksua kertaluonteisesti 337 euroa vuonna 2010 niiden adoptiopalvelun asiakkaiden osalta, jotka ovat rekisteröityneet adoptiopalvelun asiakkaiksi ennen vuotta 2010 ja jotka eivät ole vielä saapuneet Suomeen adoptiolapsen kanssa. Lautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen.
Vaikka päätös oli taksapäätös, se oli laadittu siten, että se koski yksikäsitteisesti joukkoa palvelunsaajia, muun muassa A:ta. A oli, vaikkei hän ollutkaan kunnan jäsen, asianosaisena ollut oikeutettu tekemään asiassa oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen.
Hallinto-oikeus katsoi, että kysymyksessä oleva taksapäätöksen luonteinen korotuspäätös oli poikkeuksellinen. Lapseksiottamisesta annetun lain 23 §:n 1 momentissa tarkoitettua, aikaisemmin tiettynä aikana noudatettavaksi jo vahvistettua maksua, jonka on ollut tarkoitus olla lain 23 §:n 2 momentissa tarkoitettujen kulujen velkomisesta erillinen, kaikilta tietyn ryhmän hakijoilta tasasuuruisena perittävä maksu, oli korotettu jakamalla tietty toiminnan ennakoitujen kulujen ylitys perittäväksi tasamäärin tietyiltä palvelunsaajilta. Kysymys ei ole ollut sellaisista palvelunsaajakohtaisten erityisten kulujen perimisestä, joihin palvelunsaajan sitoumuksissa on katsottava viitatun ja joiden perimisen mahdollisuus on siten ollut palvelunsaajien, A mukaan luettuna, tiedossa ja hyväksymä.
Laki lapseksiottamisesta 23 § 1 ja 2 mom
Asetus lapseksiottamisesta 13 § ja 14 § 1 mom
Hallintolaki 6 §
Kuntalaki 89 §, 90 § 1 ja 2 mom sekä 92 § 1 mom