Administrative court dismissed planning approval due to missing Natura assessment under environmental protection law.

Kunnanvaltuusto oli hyväksynyt asemakaavan, joka käsitti muodostuvat uudet asumisen (AO ja AP) korttelit, virkistysalueet (VL ja VL-1) ja venesataman (LV-1). Voimassa olevassa osayleiskaavassa alue oli merkitty pientaloalueeksi ja kyläalueeksi, joen ja merenrannan puoleiselta osalta lähivirkistysalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä pohjois- ja eteläosiltaan lähivirkistysalueeksi. Lisäksi alueelle oli osayleiskaavassa osoitettu venesatama. Kaava-alue rajautui välittömästi Natura 2000 -verkostoehdotuksen kohteeseen.

Kaksi rekisteröityä yhdistystä valittivat kunnanvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeudelle. Valittajien mukaan saukon ja meritaimenen suojelutavoitteet sekä alueen linnustoarvot huomioon ottaen kaava ei perustunut riittäviin selvityksiin.

Hallinto-oikeus katsoi, että kysymys siitä, onko puheena olevalla hankkeella yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoihin, ratkaistaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n nojalla ottaen huomioon luontodirektiivin 6 artiklan säännökset ja sitä koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Mainittu tuomioistuin oli asiassa EYT C-127/02 (Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee) antamassaan tuomiossa todennut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan osalta, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat Natura-alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien ja hankkeiden kanssa.

Siuntionjoki kuuluu Natura 2000 -alueeseen. Natura-tietolomakkeen mukaan joki on tärkeä saukon suojelulle ja siellä oli vielä jäljellä luontaisesti lisääntyvä ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu meritaimenen alkuperäiskanta. Asemakaava-alue rajautui Siuntionjoen Natura-alueeseen ja kaavassa osoitettu venesataman alue sijoittui myös itäreunaltaan Natura-alueelle.

ELY-keskuksen lausunnoilla ei ollut sitovasti ratkaistu sitä, olisiko hanke edellyttänyt luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua Natura-arviointia. Asiakirja-aineistosta oli kuitenkin saatavissa riittävästi selvitystä sekä kohteen luontoarvoista että hankkeen toteuttamisesta sen arvioimiseksi, oliko mainitussa lainkohdassa tarkoitettu Natura-arviointi ollut tarpeen.

Kaava-alueella oli voimassa osayleiskaava ja asemakaava-alueen maankäyttö noudatti sinänsä pääosin osayleiskaavan maankäyttöratkaisua. Osayleiskaavassa rantavyöhyke oli merkitty lähivirkistysalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (VL-1/s), ja annettu määräys, että alueelle on laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma. Asemakaavalla ei ollut kuitenkaan annettu erityisiä alueen ympäristöarvoja turvaavia määräyksiä, vaan nämä oli siirretty edelleen laadittaviksi erillisellä hoito- ja käyttösuunnitelmalla. Lisäksi kun otettiin huomioon venesataman alueelle (LV) ja rantavyöhykkeelle osoitettu 600 k-m2:n rakennusoikeus sekä vesialueelle osoitettu venelaiturialue, jossa venepaikkojen määrää ei ollut myöskään kaavalla osoitettu, hallinto-oikeus katsoi, ettei asemakaavaa laadittaessa ollut riittävällä tavalla otettu huomioon myöskään osayleiskaavan selonteossa 30.11.2004 ja sen päivityksessä 31.12.2008 esitettyjä toimenpidesuosituksia saukon ja meritaimenen kannalta.

Edellä olevan perusteella ja kun otettiin huomioon kaava-alueen rajautuminen osaksi kapeaan Pikkalanjoen jokiuomaan sekä alueelle jo olemassa olevien toimintojen ja kaavassa suunnitellun maankäytön yhteisvaikutukset, kaavahankkeen oli katsottava todennäköisesti merkittävästi heikentävän kysymyksessä olevan Natura 2000 -kohteen suojeltavia saukon ja meritaimenen elinympäristöjä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei luonnonarvojen huomioon ottamista voida näissä oloissa turvata riittävästi pelkästään mahdollisessa maankäyttö- ja rakennuslain tai vesilain mukaisessa lupamenettelyssä. Kaavahanke edellytti näin ollen luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetun arvioinnin tekemistä.

Kaavavalmistelun yhteydessä laadituissa selonteossa ja sen päivityksessä tai luontoselvityksessä ei ollut tutkittu kaavahankkeen mahdollista vaikutusta Pikkalanlahden FINIBA-alueeseen. Asiassa ei siten ole ollut mahdollista ratkaista, täyttikö asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin vaatimukset luonnonarvojen vaalimisesta. Asemakaava ei ole tältä osin ollut perustunut saman lain 9 §:ssä edellytettyihin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Kunnanvaltuuston päätös asemakaavan hyväksymisestä kumottiin lainvastaisena arvioinnin puuttumisen ja riittämättömien selvitysten johdosta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 42 § 1, 54 § 1 ja 2, 57 § 1, 197 § 1

Luonnonsuojelulaki 49 § 1, 65 § ja 66 §

KHO 2005:69