Administrative court dismissed private parking fee claim as it lacks public law basis and falls under civil law.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the plaintiff's claim for a private parking monitoring fee, ruling that the fee lacked a statutory basis in public law. The court noted that while a private parking fee is contractual, the specific administrative context required a public law mandate, which was absent due to constitutional limitations on private entities exercising public power. Consequently, the dispute could not be handled as an administrative matter and had to be pursued in civil court.
Legislator headnote
AI generatedSuomen perustuslaki 2 § 3 mom, 124 §; Hallinto-oikeuslaki 3 §; Hallintolainkäyttölaki 10 §, 69 §; Laki pysäköinnin valvonnasta: A private parking monitoring fee imposed by a non-state entity without specific public law authorization cannot be enforced through administrative proceedings as it does not constitute a public law obligation or a matter of public law dispute.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
X Oy oli antanut A:lle laskun yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta 40 euroa, koska A:n ajoneuvo oli 31.1.2012 pysäköity muualle kuin sallitulle alueelle. Laskun mukaan valvontamaksu ei ole viranomaismaksu, vaan perustuu sopimukseen. Valvontamaksu on määrätty, koska ajoneuvo on pysäköity alueen opasteissa mainittujen ehtojen vastaisesti.
Hallinto-oikeus totesi, ettei nykyinen pysäköinnin valvontaa koskeva laki (727/2011) oikeuta yksityisessä pysäköinnin valvonnassa määräämään valvontamaksuja. Tätä koskeva ehdotus jätettiin laista pois perustuslakiin liittyvistä syistä (hallituksen esitys 223/2010 vp ja LaVM 42/2010). Perustuslakivaliokunnan lausunnon 57/2010 vp mukaan valvontamaksun määräämisessä olisi kyse sellaisesta merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida antaa tehtäväksi muulle kuin viranomaiselle.
X Oy:n A:lle esittämä vaatimus maksun suorittamisesta ei perustunut eikä ole voinutkaan perustua sellaiseen eduskunnan säätämään lakiin, jolla pysäköinnin valvontaa varten olisi annettu oikeus julkisen vallan käyttöön.
Yksityisoikeudellisessa valvontamaksussa ei ollut kysymys hallintolainkäyttölaissa tarkoitetusta päätöksestä, johon voitaisiin hakea muutosta valittamalla
alueellisessa hallinto-oikeudessa. Koska A:lle osoitettu maksu pysäköinnistä ei perustunut laissa säädettyyn julkisoikeudelliseen maksuvelvollisuuteen eikä muutoinkaan julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen, kyseistä maksua tarkoittavaa riitaa ei voitu käsitellä hallinto-oikeudessa myöskään hallintoriita-asiana.
Kysymys oli yksityisoikeudelliseen suhteeseen liittyvästä vaatimuksesta. A:n hakemus oli jätettävä hallintolainkäyttöasiana tutkimatta. A voi halutessaan saattaa kyseisen riita-asian vireille käräjäoikeudessa.
Suomen perustuslaki 2 § 3 mom, 124 §
Hallinto-oikeuslaki 3 §
Hallintolainkäyttölaki 10 §, 69 §
Laki pysäköinnin valvonnasta