Administrative Court allows VAT deduction for parent company services to subsidiaries despite 2007 non-charging.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court allowed the parent company to deduct input VAT incurred in 2007 for services provided to its subsidiaries, even though no fees were charged that year. The court found that the company objectively demonstrated a business activity by commencing service charges in 2008 and that the delay was due to cash flow issues. Consequently, the court ruled that the lack of immediate billing did not negate the existence of a direct link between the purchases and the qualifying business activity.
Legislator headnote
AI generatedArvonlisäverolain 1 § 1 mom 1 kohta; 102 § 1 mom 1 kohta; 131 § 1 mom 4 kohta; 131 § 2 mom; Council Directive 2006/112/EY Art. 2(1)(c), Art. 9(1), Art. 168(a), Art. 169: A taxpayer may deduct input VAT if the purchases have a direct and immediate connection to business activities qualifying for deduction, even if such activities were not formally charged in the same period.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhtiö toimi konsernin emoyhtiönä, jolla oli tytäryhtiöitä Suomessa ja ulkomailla. Tytäryhtiöiden liiketoimintana oli myöntää internetin tai matkapuhelimen välityksellä pienlainoja. Yhtiön oma toiminta koostui toiminnasta konsernin emoyhtiönä ja hallinnollisten palvelujen tuottamisesta tytäryhtiöille. Yhtiön palvelut olivat tytäryhtiöiden liiketoimintaa tukevia, avustavia ja kehittäviä palveluja, kuten markkinointia, IT-tukea, lakipalveluja sekä taloushallinnon palveluja. Yhtiö muun muassa selvitti konsernin laajentumismahdollisuuksia uusiin maihin, jota varten se osti asianajotoimistoilta selvityksiä paikallisesta lainsäädännöstä. Tilikaudella 2007 yhtiö oli perustanut tytäryhtiöitä useaan Euroopan unionin jäsenvaltioon.
Yhtiö ei ollut veloittanut palveluistaan tytäryhtiöitään tilikaudella 2007. Yhtiön tulot olivat tuolloin muodostuneet sen saamasta konserniavustuksesta, osingoista, tytäryhtiöille myönnettyjen lainojen korkotuotoista sekä arvopapereiden myyntituloista. Yhtiön palveluveloitukset tytäryhtiöiltä olivat alkaneet tilikaudella 2008, jolloin palveluveloitusten määrä oli ollut noin 125 000 euroa ja seuraavalla tilikaudella noin 196 000 euroa.
Hallinto-oikeus totesi, että yhtiö oli osallistunut tytäryhtiöidensä hallinnointiin myymällä niille tytäryhtiöiden liiketoimintaa tukevia, avustavia ja kehittäviä palveluja. Mainittu palvelujen vastiketta vastaan tapahtuva myynti ja osallistuminen tytäryhtiöiden hallinnointiin oli arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 9 artiklan 1 kohdassa ja arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa.
Kun otettiin huomioon yhtiön palveluveloitukset tilikauden 2007 jälkeen ja se, että veloitukset olivat lykkääntyneet tytäryhtiöiden kassavirran puuttumisen vuoksi, hallinto-oikeus katsoi yhtiön esittäneen objektiivisen selvityksen vähennykseen oikeuttavan liiketoiminnan harjoittamisesta. Näissä olosuhteissa arvonlisäverolain 102 §:n mukaisen vähennysoikeuden kannalta ei ollut merkitystä sillä, että yhtiöllä ei ollut ollut palvelumyyntejä tytäryhtiöille vielä tilikaudella 2007.
Kun yhtiön toiminta eli palvelujen myynti tytäryhtiöille oli arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavaa liiketoimintaa, eikä sillä ollut ollut muuta verosta vapautettua liiketoimintaa kuin tytäryhtiöille tapahtunut luotonanto, joka oli ollut arvonlisäverovähennykseen vaikuttamatonta muulle toiminnalle liitännäistä toimintaa, yhtiön tekemillä hankinnoilla katsottiin olleen suora ja välitön yhteys yhtiön harjoittamaan vähennykseen oikeuttavaan liiketoimintaan. Tytäryhtiöiden harjoittamalla verosta vapautetulla toiminnalla ei ollut merkitystä yhtiön vähennysoikeuden kannalta. Yhtiöllä oli oikeus vähentää tätä toimintaa varten toisilta verovelvollisilta ostamistaan tavaroista ja palveluista suoritettava arvonlisävero ja arvonlisäverolain 9 §:n 1 momentin mukaisen käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritettava vero.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 102 § 1 mom 1 kohta (940/1999), 131 § 1 mom 4 kohta (940/1999) ja 131 § 2 mom
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 2 artikla 1 kohta c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 168 artikla a kohta ja 169 artikla
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-32/08, AB SKF
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C- 77/01, Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM)
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C- 435/05, Investrand BV
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C- 333/91, Sofitam SA
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C- 80/95, Harnas & Helm CV
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C- 16/00, Cibo Participations SA
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-110/94, Intercommunale voor Zeewaterontzilting INZO
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-37/95, Ghent Coal Terminal NV
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-268/83, D. A. Rompelman ja E. A. Rompelman-Van Deelen
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-110/98 - 147/98, Cabalfrisa SL