Administrative Court annulled tax authority ruling, holding Finnish employee fund rules violate EU free capital movement if they disadvantage Swedish profit-sharing funds.

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan X Oy oli osa useassa maassa toimivaa konsernia, jonka emoyhtiö oli ruotsalainen Y AB. Y AB oli samalla myös X Oy:n kokonaan omistava emoyhtiö. Y AB:n hallitus teki vuonna 2007 päätöksen uuden henkilöstöä koskevan kannustinjärjestelmän käyttöönotosta. Vuonna 2008 maksettiin eläkkeelle jääneille työntekijöille ensimmäiset ulosmaksut perustetusta voitto-osuussäätiöstä. Konsernin ruotsalaiset työnantajayhtiöt olivat olleet mukana järjestelmässä, mutta konsernin tarkoituksena oli laajentaa sitä koskemaan myös muita konserniin kuuluvia yhtiöitä, muun muassa Suomessa vuodesta 2012 alkaen. Voitonjako säätiöön ja ulosmaksut siitä muistuttivat Suomen henkilöstörahastojen toimintaa. Työnantajayhtiöt maksoivat voitostaan vuotuisia maksuja säätiölle, joka puolestaan jakoi kullekin työntekijälle kuuluvan osuuden tämän jäädessä aikanaan eläkkeelle.

Ennakkoratkaisun mukaan X Oy:n oli suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksua ruotsalaiselle voitto-osuussäätiölle suorittamistaan maksuista. Konserniverokeskus katsoi, ettei kotimainen lainsäädäntö ole ristiriidassa EU-oikeuden säännösten kanssa.

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 4 §:n 3 momentin mukaan palkkana ei pidetä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa mainittuja eriä. Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 9 kohdan mukaan palkkana ei pidetä henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta.

Hallinto-oikeus totesi kuten konserniverokeskus, että hakemuksessa tarkoitettu ruotsalainen voitto-osuussäätiö ja suomalainen henkilöstörahasto olivat tavoitteiltaan, pääoman karttumistavalta ja työntekijöille tapahtuvien varojen jakamisen kannalta samanlaisia.

Hallinto-oikeus katsoi, että Suomen vero-oikeus ei sinänsä kohtele suomalaista henkilöstörahastoa ja ruotsalaista voitto-osuussäätiötä verosubjekteina eri lailla, mutta sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 9 kohdan soveltaminen koskemaan vain Suomessa toimivaan henkilöstörahastoon siirrettyjä rahastoeriä oli kuitenkin omiaan saattamaan Ruotsissa toimivan vastaavanlaisen voitto-osuussäätiön epäedullisempaan asemaan pelkästään sen sijainnin perusteella rasittamalla vain sinne tehtäviä rahastosiirtoja työnantajan sosiaaliturvamaksulla. Edellä mainittua oli pidettävä kiellettynä sijoittautumisvapautta ja pääomanliikkeitä koskevana rajoituksena. Samalla se merkitsi kiellettyä pääoman vapaata liikkuvuutta koskevaa rajoitusta, kun työnantajalle oli kannattavampaa sijoittaa varoja suomalaiseen rahastoon kuin vastaavaan ruotsalaiseen. Tapauksessa ei ollut esitetty eikä asiakirjoista ilmennyt oikeuttamisperustetta tälle rajoittavalle verolainsäädännölle.

Hallinto-oikeus kumosi konserniverokeskuksen antaman ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että X Oy:n ei ollut suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksua niiden suoritusten perusteella, jotka se maksaa ruotsalaiselle voitto-osuussäätiölle ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa.

Ennakkoratkaisu oli annettu vuoden 2012 loppuun.

Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta 4 § 1 mom ja 3 mom

Sairausvakuutuslaki 11 luku 2 § 4 mom 9 kohta

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 artikla ja 63 artikla

Henkilöstörahastolaki 3 §