Administrative court dismissed VAT refund claim where advance payment was deemed salary, preventing offset against subsequent tax liability.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the taxpayer's claim for a VAT refund based on a prior commitment letter. The court found that monthly payments made to a consultant were legally classified as salary under the Advance Payment Act rather than business transactions. Consequently, the taxpayer could not offset these amounts against subsequent VAT liabilities, rendering the refund claim invalid.
Legislator headnote
AI generatedArvonlisäverolaki 1 § 4 mom, 179 § 1 mom (1265/1997) ja 180 § 1 mom (1767/1995); Ennakkoperintälaki 13 § 1 mom: When advance payments are legally characterized as salary rather than business transactions, taxpayers cannot offset them against subsequent VAT liabilities, and the tax authority is not bound by a commitment letter to refrain from collection.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A Oy:n edustaja Y toimi B Oy:ssä liiketoiminnan konsulttina. A Oy veloitti yhtiöiden välisen sopimuksen perusteella konsulttipalkkioita ja muita mahdollisia kuluja B Oy:ltä kerran kuukaudessa. Hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:lle maksetut suoritukset olivat Y:n saamaa ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Koska A Oy:lle maksettuja suorituksia oli pidettävä palkkana, niiden veloitus ei ollut tapahtunut liiketoiminnan muodossa, eikä B Oy:llä ollut oikeutta vähentää suorituksista arvonlisäveroa. B Oy:tä oli jälkiverotettu vähennysten osalta. Asiassa tuli tällöin arvioitavaksi A Oy:n antaman kuittaussitoumuksen merkitys.
A Oy oli antanut sitoumuksen, jossa se luopui oikeudestaan vaatia konsultointia koskevista myynneistä suorittamaansa arvonlisäveroa palautettavaksi edellyttäen, että verovirasto jättää vastaavalta osin B Oy:n jälkiverotuksen toimittamatta. Sitoumuksen mukaan A Oy oli käsitellyt mainitut liiketapahtumat arvonlisäverollisena myyntinään ja tilittänyt niistä arvonlisäveron. Sitoumuksessa todettiin, että se ei rajoita veroviranomaisten oikeutta tarvittaessa puuttua
A Oy:n tekemiin arvonlisäverovähennyksiin.
Hallinto-oikeus totesi, että A Oy:llä olisi ollut oikeus arvonlisäveron palautukseen verollisina veloitettujen suoritusten ja niihin kohdistuvien vähennyskelvottomien hankintojen erotuksesta. A Oy:lle palautettava vero ei näin ollen vastannut määrältään B Oy:n vähentämää jälkiverotuksen kohteena olevaa veroa. Hallinto-oikeus katsoi, että Konserniverokeskus oli tämän vuoksi voinut jättää A Oy:n antaman kuittaussitoumuksen hyväksymättä. B Oy:n jälkiverotusta ei ollut tullut jättää tälläkään perusteella toimittamatta. Tilikausi 1.1.-31.12.2006. Äänestys 2-1.
Arvonlisäverolaki 1 § 4 mom, 179 § 1 mom (1265/1997) ja 180 § 1 mom (1767/1995)
Ennakkoperintälaki 13 § 1 mom
KHO 3860/13 11.12.2013. Päätöstä muutetaan.