Administrative court denied exemption from nature conservation law for flood mitigation project due to lack of alternative measures.

Järjestely-yhtiö oli hakenut luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista lupaa poiketa vuollejokisimpukkaa koskevista kielloista ja suojelusäännöksistä Nummenjoen osaa koskevan vesilain mukaisen järjestelyn toteuttamiseksi Nummi-Pusulan kunnassa. Hallinto-oikeus totesi, että valittajalle vesilain nojalla jo myönnetyllä luvalla ei ole merkitystä harkittaessa luonnonsuojelulain säännöksistä tarvittavien poikkeamisen edellytyksiä.

Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on luonnonsuojelulain 38 §:n 2 momentin nojalla annetun luonnonsuojeluasetuksen 18 §:n liitteen 2 mukainen koko maassa rauhoitettu eläinlaji sekä luonnonsuojelulain 46 §:n nojalla annetun luonnonsuojeluasetuksen 21 §:n mukainen asetuksen liitteessä 4 mainittu uhanalainen laji. Vuollejokisimpukka on lisäksi luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin liitteen IV Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua kohdassa (a) tarkoitettu eläinlaji, joka on mainittu luonnonsuojeluasetuksen 23 §:ssä tarkoitetussa asetuksen liitteessä 5.

Asiassa annetussa lausunnossa oli todettu hankkeen vaikutuksista muun ohella, että kaivutyössä todennäköisesti tuhoutuisi jonkin verran simpukkayksilöitä ja että työn aikainen veden samentuminen ja sedimentaatio heikentäisivät vuollejokisimpukoiden elinympäristöä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että hanke edellyttää luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaista poikkeusta lain 39 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta yksilöiden tahallista tappamista koskevasta kiellosta ja lain 49 §:n 1 momentin mukaisesta lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiskiellosta.

Luontodirektiivin 16 artikla asettaa kolme edellytystä luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisen poikkeuksen myöntämiselle. Ensinnäkin hakemukselle täytyy olla jokin artiklassa mainituista syistä a - e, toisekseen poikkeukselle ei saa olla muuta tyydyttävää ratkaisua ja kolmanneksi suotuisan suojelun taso on säilytettävä. Poikkeusta haettiin lähinnä luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisten viljelmiä koskevien erityisen merkittävien vahinkojen estämiseksi, mitkä aiheutuvat joen tulvimisesta Hiidenjärven alueen pelloille. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus oli hylännyt yhtiön hakemuksen viitaten poikkeuksesta aiheutuviin riskeihin lajin suotuisalle suojelutasolle sekä katsoen, ettei muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista ole hakemuksessa riittävästi osoitettu. Tyydyttävä vaihtoehtoinen ratkaisu hankkeelle ELY-keskuksen mukaan voisi olla suojavyöhykkeen perustaminen, johon maanomistaja voi hakea maatalouden ympäristötukea.

Hallinto-oikeus totesi, että yhtiön esittämän selvityksen mukaisesti suojavyöhykkeitä koskeva tuki olisi määrärahasidonnaista eikä koskisi koko tulva-aluetta. Tuella ei tähän nähden voitaisi ratkaista ongelmaa, jonka vuoksi poikkeusta on haettu. Maatalouden ympäristötukea ei siten ollut pidettävä tässä tapauksessa luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaisena muuna tyydyttävänä ratkaisuna. Asiassa ei muutenkaan ollut tullut esille, että maataloudelle aiheutuvien tulvahaittojen ehkäisemiseksi olisi olemassa muu tyydyttävä ratkaisutapa, jolla saavutettaisiin sama pysyvä vaikutus kuin hankkeen mukaisilla toimenpiteillä.

Luonnonsuojelulaki 38 § 2 mom

Luonnonsuojelulaki 39 § 1 mom

Luonnonsuojelulaki 46 §

Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom

Luonnonsuojelulaki 49 § 3 mom

Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 16 artikla 1 kohta

KHO:n päätös 10.9.2012 taltionumero 2373: Päätöstä ei muuteta